Ikäraja-ammattilaisten luokittelijatapaamisessa syvennyttiin true crime -genreen ja nuorisorikollisuuteen. Haasteita true crime -ohjelmien luokitteluun tuovat genren autenttisuus ja viihteellisyys.  

KAVIn vuosittainen luokittelijatapaaminen järjestettiin toukokuussa upouudessa elokuvateatteri Bio Valentinissa. Ohjelmaan sisältyi asiantuntijapuheenvuoroja sekä elokuvien ja televisio-ohjelmien kohtausten yhteistä analysointia. Tapahtuma keräsi yhteen runsaasti ikäraja-ammattilaisia.  

Viihteelliset ja shokeeraavat rikokset

Päivän aluksi Turun yliopiston tutkijatohtori Pauliina Tuomi analysoi true crime -genreä osana viihdekoneistoa. Tämä tarkoittaa, että oikean elämän henkirikosten yksityiskohdat ja ihmiskohtalot esitetään viihteellisesti. Ilmiö näkyy niin käsikirjoitetussa fiktiossa, tosi-tv -ohjelmissa kuin faktaohjelmissakin. Tuomen mukaan taustalla on mediayhtiöiden kaupallinen näkökulma, joka linkittää viihteellisyyden shokeeraaviin sisältöihin.  

True crime -genressä tyypillisiä teemoja ovat intohimorikokset, sarjamurhaajat ja katoamiset. Ohjelmat koostuvat usein autenttisesta kuvamateriaalista yhdistettyinä näyteltyihin tai lavastettuihin kohtauksiin. Tuomi nosti esille kysymyksen, ovatko autenttiset kuvamateriaalit erityisen ahdistavia vai onko psykologisesti vaikeampaa luoda esimerkiksi podcastin puheen perusteella omat mielikuvat rikoksen yksityiskohdista.  

Väkivallan valjastaminen viihteellisiin tarkoituksiin on herättänyt viime vuosina yhä enemmän eettisiä kysymyksiä. Tuomen mukaan suurin ongelma liittyy uhrien ja erityisesti elossa olevien uhrien oikeuksiin. Lisäksi rikollisten esittäminen ihannoivaan ja jopa kiiltokuvamaiseen tyyliin on ongelmallista. Tästä esimerkkeinä ovat lukuisat rikollisten elämänkerrat sekä televisiosarjat (Suomessa mm. Katiska-dokumenttisarja).  

Nuorten väkivaltarikollisuuden erityispiirteitä

Keskusrikospoliisin tutkija Laura Heiskanen käsitteli puheenvuorossaan nuorten väkivaltarikollisuutta, jonka määrä on noussut selkeästi vuoden 2015 jälkeen. Tämä koskee myös vakavimpia rikosnimikkeitä, muun muassa henkirikosten yrityksiä ja törkeitä pahoinpitelyitä. Merkittävintä vakivaltarikollisuuden kasvu on ollut alle 15-vuotiailla. 

Heiskasen mukaan nuorten väkivaltarikoksissa on tiettyjä erityispiirteitä. Alaikäisten rikosten kohteena on usein toinen alaikäinen henkilö, joka on tyypillisesti samaa sukupuolta. Tekopaikkoina toistuu kouluympäristö, ryöstöissä katu tai muu valvomaton paikka. Rikosten tekemiseen liittyy alaikäisillä myös liioittelu ja rikoksilla rehentely. 

Viime vuosina uutena piirteenä on tullut tekojen videointi sekä materiaalin jakaminen sosiaaliseen mediaan. Nuoret kuvaavat esimerkiksi tekemänsä pahoinpitelyn tai uhrin saamia vammoja. Kuvaamiseen voi liittyä myös uhrin nöyryyttämistä. 

Puhetta väkivallasta

Iltapäivällä luokittelijatapaamisessa päästiin käytännönläheisen esimerkkien kautta pohtimaan true crimen luokittelua. KAVIn erityisasiantuntija Nelli Kampman nosti esille, että true crime on yleistyvä genre, joka lähtökohtaisesti perustuu siihen, että väkivallasta puhutaan. Siksi on tärkeää pohtia voisiko true crimea ja sen erityislaatuista kerrontatapaa huomioida aiempaa perusteellisemmin luokittelukriteereissä.  

Luokittelijatapaamisessa pohdittiin myös sitä, miten autenttisuus vaikuttaa luokitteluun. KAVIn erityisasiantuntija Hanna Happo muistutti, että true crime -genressä autenttisuutta voidaan myös lavastaa, mikä tekee siitä luokittelukriteerien kannalta ongelmallista.  

Iltapäivä päättyi KAVIn erityisasiantuntija Jarno Virtasen moderoimaan keskusteluun KAVIn tekemistä uudelleenluokitteluista. Lisäksi tilaisuuden lopuksi luokittelijoille järjestettiin Nelli Kampmanin vetämä kauhulajityypin klippiklinikka.  

Lue lisää ikärajoista