Kirjat
KAVI tutkii ja julkaisee.
Jari Sedergren & Ilkka Kippola: Dokumentin utopiat. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1944–1989
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustannusyhteistyönä syntynyt läpileikkaus elokuvallisen dokumenttikulttuurimme viidestä vuosikymmenestä.
Sodan jälkeen propagandasta vapautuneet kamerat loivat kuviksi ulkopoliittisen rinnakkaiselon ja sisäpolitiikan kuohut, jälleenrakennuksen ponnistukset ja sotakorvaukset. 1950-luvulla filmille kiinnittyivät kasvun ja hyvinvoinnin modernit utopiat. Perinteinen lyhytelokuva kuoli 1960-luvulla, ja tyhjiön täyttivät mm. television radikalisoituva ruutu ja kansainvälistyvä dokumenttikulttuuri. 1970-luvulla ammattimaisen dokumenttielokuvauksen käyttövoimaksi valjastettiin elokuvatuki, valtionpalkinnot ja festivaalijulkisuus. 1980-luvun dokumenttielokuvan ohjelmiin kuuluivat kokemuksen, muistin ja historiallisen ajan elementit. Dokumentin utopiat on suomalaisen dokumenttielokuvan perushistoria, joka sopii myös oppikirjaksi.
Elokuva- ja televisiotutkimuksen dosentti Jari Sedergren ja Ilkka Kippola työskentelevät tutkijoina Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa. He ovat aiemmin julkaisseet teoksen Dokumentin ytimessä – Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904–1944 (SKS 2009).
Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine & Juha Seitajärvi (toim.): Elokuvat kertovat, Matti Kassila
Ohjaaja Matti Kassilan elokuva- ja tv-uraa käsittelevä Elokuvat kertovat, Matti Kassila on KAVA:n mittavan tutkimustyön tuloksena syntynyt, SKS:n kustantama yli 400-sivuinen järkäle. Kassilan ura elokuvantekijänä kesti vuodesta 1946 aina vuoteen 1994. Hän on suomalaisen elokuvan merkittävimpiä auteur-ohjaajia. Kirjoittajina on suomalaisen elokuvan tutkijoiden aatelia, elokuvantekijöitä ja aikalaismuistelijoita. Artikkeleita on yhteensä 27, kirjoittajia 19.
Kirjan artikkeleissa käsitellään sekä Kassilan toimintaelokuvia (Jäähyväiset presidentille) että film noir -sovelluksia (Tulipunainen kyyhkynen). Sen sivuilla analysoidaan niin Palmu-filmien kuvauspaikkoja, lavastusta ja liikkuvan kameran käyttöä, kuin Kassilan Wuolijoki-elokuvien uutta naiskuvaa. Teoksessa pureudutaan modernin elokuvan uuteen musiikki- ja äänimaailmaan, Lasisydämen tapaisiin suomalaisiin roadmovieihin sekä mm. poliittisiin lyhytelokuviin ja tv-tuotantoihin. Oman osansa saavat myös analyysit kirjallisuusfilmatisoinneista (Elokuu, Sininen viikko), toisaalta niiden tekemisestä (Päämaja, Ihmiselon ihanuus ja kurjuus), sekä Matti Kassilan erityislaatuisuudesta käsikirjoittajana. Kirja sisältää yli 100 ennennäkemätöntä valokuvaa ja värillisen julisteliitteen.
Kirsi Raitaranta & Leena Virtanen: Ruutia, räminää ja rakkautta. Elokuvaklassikoita lapsille ja nuorille.
Ruutia, räminää ja rakkautta on tehty oppaaksi opettajille ja vanhemmille. Kirja tarjoaa näkökulmia ja tehtäviä lasten ja nuorten elokuvakokemusten avaamiseen ja käsittelemiseen sekä koulussa että kotona. Teos kertoo elokuvista, joihin yhä uudet sukupolvet ihastuvat. Mihin niiden vetovoima perustuu? Millaisia neroja olivat mykkäfilmin mestarit? Miten syntyivät ensimmäiset stuntit? Miksi Chaplin yhä liikuttaa ja Keatonin temput huimaavat, Tatin huumori avautuu hitaammin, paha äitipuoli pelottaa ja Trappin perhe laulattaa?
”Elokuvakasvattajan ja kriitikon tekstikokoelmassa esitellään elokuvia, joista lapset ovat pitäneet toistasataa vuotta. Keatonin, Chaplinin ja muiden klassisten elokuvakoomikkojen lisäksi kerrotaan muun muassa Walt Disneyn kuvittamistra saduista, musikaaleista, Astrid Lindgren -filmatisoinneista ja Hayao Miyazakista. Mukana on vielä kotiin sopivaa visuaalista kasvatusta ja vinkkejä koetun tulkitsemiseen.” – Suvi Ahola, Helsingin Sanomat 19.12.2011
Anneli Lehtisalo: Kuin elävinä edessämme: Suomalaiset elämäkertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937–1955
Anneli Lehtisalon väitöskirja tarkastelee ansiokkaasti populaarin median roolia suomalaisessa historiakulttuurissa. Suomalainen studioelokuva eli 1930-luvun lopulla nousukautta. Tuotantoyhtiöillä oli mahdollisuus tarttua uusiin, resursseja vaativiin aiheisiin, kuten historiallisiin elämäkertaelokuviin. Valkokankaalle tuotiin tunnettuja suomalaisia hahmoja Klaus Kurjesta suurmies J. L. Runebergiin.
Elokuvien menestys ja ulkomaisten esikuvien vaikutus kannustivat jatkamaan aiheen parissa, ja sota-aikana ja sen jälkeen valkokankaalla nähtiin niin Aleksis Kivi kuin kuplettimestari Alfred. J. Tanner. Samaan aikaan suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri kokivat murroksen. Tämä näkyi myös historiakulttuurissa, niissä eri tavoissa, joilla ihmiset hahmottivat suhdettaan menneisyyteen. Sotaa edeltävää ja sodanaikaista historiakulttuuria leimasi voimakas isänmaallinen aatemaailma, kun taas sodan jälkeen kansallista menneisyyttä ja sen roolia yhteiskunnassa ryhdyttiin arvioimaan uudelleen.
Tutkija Anneli Lehtisalon Kuin elävinä edessämme. Suomalaiset elämäkertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937-1955 on ensimmäinen laaja-alainen tutkimus, joka käsittelee populaarin median roolia suomalaisessa historiakulttuurissa. Väitöskirjassa tarkastellaan, millaisia menneisyyden esityksiä ensimmäiset suomalaiset elämäkertaelokuvat olivat, millaisia menneisyyden kokemuksia ne mahdollistivat ja miten elokuvat suhteutuivat ajan historiakulttuuriin.
Lasse Vihonen: Radio sodissamme 1939–1945
Lasse Vihosen Radio sodissamme 1939-1945 -kirjan liitteenä on DVD-levy, joka sisältää autenttisia ääni- ja filminäytteitä sekä niihin liittyviä taustatietoja sotavuosiemme 1939–1945 radio-ohjelmista.
Radio ja sanomalehdet olivat toisen maailmansodan ajan tärkeimmät joukkotiedotusvälineet. Radion kautta välitetty sanoma eteni salamannopeasti yli valtakuntien rajojen. Radio otettiinkin nopeasti taisteluaseeksi propagandasodassa niin Suomessa kuin lähes kaikissa muissakin teknisesti kehittyneissä valtioissa.
Teos kertoo, miten suomalaiset käyttivät radioaaltoja hyväkseen omissa sotaponnisteluissaan. Vihollisen ja puolueettomien maiden radioasemat yrittivät vaikuttaa suomalaisten mielialoihin ja taistelumoraaliin. Suomen radiotarkkailu seurasi näitä lähetyksiä ja raportoi niistä maamme poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle. Näiden raporttien kautta kirjan lukija pääsee mukaan sotavuosien dramaattisiin hetkiin. Kirjan tietolaatikoissa kerrotaan mm. talvi- ja jatkosodan aikana Yleisradiollamme olleista salaisista tehtävistä.
Jari Sedergren ja Ilkka Kippola: Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904-1944
Valt. tri Jari Sedergrenin ja tutkija Ilkka Kippolan juuri ilmestynyt teos Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904-1944 on suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan perustutkimus autonomian ajasta toisen maailmansodan loppuun. Varhaiset dokumentti- ja lyhytelokuvat on tähän asti tunnettu vain television arkistomateriaalina. Runsaasti kuvitettu teos antaa unohdetulle elokuvalle identiteetin ja tekijöille kasvot.
Teos kytkee ensimmäisen kerran dokumenttielokuvan monet merkitykset aate-, kulttuuri- ja poliittiseen historiaan. Syventävä analyysi selventää suomalaisen todellisuuden esittämisen tavoitteita ja keinoja mykän elokuvan ajasta toisen maailmansodan propagandaan. Teos esittelee keskeiset lyhytkuvayhtiöt ja itsenäisyyden alkuvuosikymmenien kuvaustoiminnan suojeluskunnissa, puolustusvoimissa sekä valtion ohjauksessa. Lajihistoriallinen tarkastelu suuntautuu matkailuelokuvaan, kansatieteelliseen elokuvaan, teollisuus-, uutis- ja propagandaelokuvaan. Tämä tärkeä perusteos sopii suomalaisesta elokuvasta kiinnostuneille, historian ystäville ja oppikirjaksi alan oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin.
Sakari Toiviainen: Kadonnutta paratiisia etsimässä. Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvat
Kadonnutta paratiisia etsimässä tutkii Markku Lehmuskallion elokuvauraa ja käsittelee hänen 18 elokuvaansa, joista osa on syntynyt yhteistyössä nenetsitaiteilija Anastasia Lapsuin kanssa. Suomalaisten elokuvantekijöiden joukossa Lehmuskallio on ainutlaatuinen: hän kulkee omaa tietään valtavirtojen ulkopuolella, toteuttaa persoonallista näkemystään ja on noussut kansainvälisesti arvostetuksi taiteilijaksi.
Kuvaukset ihmisen ja luonnon suhteesta, taiteen tehtävästä ja taiteilijan osasta, pohjoisten alkuperäiskansojen olosuhteista ja kulttuurista ovat Lehmuskallion elokuvien keskeisiä teemoja. Suomen metsistä ja saamelaiskulttuurin parista Lehmuskallion tutkimusmatkat ovat laajenneet koko pohjoiselle pallonpuoliskolle, sen luontoon ja ihmisten sisäisiin maisemiin, katoavien perinteiden ja ainutlaatuisen taiteen maailmaan.
Lehmuskallion elokuvissa kysymys on ihmisen ja luonnon välisen tasapainon menetyksestä, pienten ihmisten ja pienten kansojen perinteiden, kielen ja elinkeinojen murenemisesta valtakulttuurin ja globaalin markkinatalouden puristuksessa. Tätä vasten traditio ja taide muodostuvat eräänlaiseksi kadotetun paratiisin kuvaksi, peiliksi, jota vasten näkyy myös suomalaisen kulttuurin ja suomen kielen merkitys. Lehmuskallion tuotanto on ilmastonmuutoksen ja etnisten ristiriitojen maailmassa on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kimmo Laine ja Juha Seitajärvi (toim.), kuvatoim. Kai Vase: Valkoiset ruusut. Hannu Lemisen ja Helena Karan elämä ja elokuvat
Valkoiset ruusut on kirja ohjaaja Hannu Lemisen ja näyttelijä Helena Karan elämästä ja ennen muuta elokuvista. Leminen oli suomalaisen elokuvan studiokauden keskeisiä ohjaajia, jonka erikoisalaa olivat romanttiset epookkielokuvat ja hienostuneet komediat. Helena Kara taas kuului Suomen valovoimaisimpiin filmitähtiin 1930-luvun lopulta 1950-luvun alkuun. Kummallakin oli oma uransa, mutta muistettavimmat teokset kuten Valkoiset ruusut ja Soita minulle, Helena! syntyivät pariskunnan yhteistyönä.
Runsaasti kuvitetussa artikkelikokoelmassa eritellään Lemisen tuotannon piirteitä ja Karan tähtikuvaa. Mukana on myös lajitutkielmia, pohdintoja elokuvan ja kirjallisuuden suhteista sekä elokuvien musiikki- ja tyylianalyysejä. Kirja tarjoaa kattavan näkemyksen Lemisen ja Karan elokuvaurista, mutta etsii samalla myös uusia näkökulmia elokuvan kulta-ajan tuotantoon, varhaiseen televisiohistoriaan sekä yleisemminkin 1900-luvun kulttuurihistoriaan.
Kai Vase (toim), esipuhe: Lauri Tykkyläinen, Johanna Frigård: Maan valo ja muisti. Eino Mäkisen valokuvia.
Eino Mäkisen (1908-1987) käsiin sopi yhtälailla elokuva- kuin valokuvakamerakin – hän oli visualisti välineestä riippumatta. Maan valo ja muisti tekee kunniaa karjasavujen taltioijalle, talonpoikaiskulttuurin tallentajalle, ihmistyyppien kuvaajalle, modernistille, valon ja varjon lyyrikolle. Teoksessa esitellään Mäkisen elämäntyötä: pääpaino on laajassa etnografisessa aineistossa, minkä lisäksi esiin nousee myös moderni taidevalokuvaaja sekä erityisesti Alvar Aallon töitä kuvannut arkkitehtuuri- ja designkuvaaja.
Kuvat elävät ja koskettavat edelleen niin esteettisesti kuin historiallisesti. Mäkisen lähestymistavassa ja kohteen hahmottamisessa on herkkyyttä ja taiteellista tasapainoisuutta. Monissa valokuvissa on lähes maalauksellista asetelmallisuutta, toisaalta kuvissa näkyy myös vaikutteita 1930-luvun funktionalismista.
Kuvateoksen on toimittanut Kansallisen audiovisuaalisen arkiston valokuvasuunnittelija Kai Vase ja sitä taustoittavat erikoistutkija Lauri Tykkyläisen ja filosofian tohtori Johanna Frigårdin esseet elokuvaaja ja valokuvaaja Eino Mäkisen elämäntyöstä. Kuvateoksen on kustantanut SKS.
