Kuvaohjelmat

Ikärajat ja sisällöt

Kuvaohjelmilla tarkoitetaan elokuvia, televisio-ohjelmia ja digitaalisia pelejä. Suomessa tarjottavat (eli myytävät, esitettävät, tai vuokrattavat) kuvaohjelmat on merkittävä ikärajalla ja sisältösymboleilla. Ikärajat eivät ole suosituksia tietyn ikäisille. Kaikille sallittu ohjelma ei siis tarkoita lastenohjelmaa, vaan että ohjelmassa ei ole lapsille haitallista väkivaltaa, seksiä, ahdistavuutta tai päihteidenkäyttöä.

Sisältösymbolit puolestaan kertovat minkälaisten lapsille haitallisiksi arvioitujen sisältöjen vuoksi ohjelmalla on kaikille sallittua korkeampi ikäraja. Symbolit auttavat huoltajia valitsemaan lapsilleen ohjelmia ja pelejä.

Vain aikuisille

Ainoastaan aikuisille. Yksiselitteisesti aikuisille tarkoitettuja ohjelmia (esimerkiksi pornografia ja gore-elokuvat) ei tarvitse luokitella. Ne merkitään erilaisella merkinnällä kuin luokitellut, alle 18-vuotiailta kielletyt ohjelmat. Vain aikuisille tarkoitettujen ohjelmien ja pelien luovuttaminen alaikäiselle on rikoslain vastaista.

Julkisissa esityksissä (esimerkiksi elokuvateattereissa) voidaan 7, 12, ja 16 vuoden ikärajoista joustaa kolme vuotta silloin, kun lapsi on aikuisen seurassa. Ikäjousto ei kuitenkaan koske ikärajaa 18.

Kaikissa ohjelmissa ei ole ikäraja- ja sisältömerkintää

Esimerkiksi opetus-, sivistys-, kulttuuri-, musiikki-, urheilu-, visailu-, harrastus-, keskustelu-, ajankohtais- ja uutisohjelmia ei luokitella, joten niissä ei ole merkintöjäkään.

Ikärajamerkintä on siis aina osoitus siitä, että ohjelman haitallisuus on arvioitu.

Tarjoattaessa yleisölle luokiteltuja ohjelmia, näytetään ikärajan lisäksi enintään kaksi tärkeintä sisältösymbolia. Jos ohjelmalla tai elokuvalla on useampi haitallisuussymboli, ne voi tarkistaa ikärajat.fi -sivuston ikärajatietokannasta. Merkintöjä käytetään Suomessa televisiossa, elokuvateattereissa, internetissä (mm. netti-tv ja verkkokaupat) ja tallenteissa.

Kuinka huoltajan tulisi suhtautua ikärajoihin?

Kuvaohjelmalaki, johon ikärajat perustuvat on luonteeltaan lastensuojelulaki. Sen tarkoitus on suojella lapsia ohjelmien ja pelien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediaa on riippuvainen sekä emotionaalisista että kognitiivisista taidoista, jotka kehittyvät iän myötä. Niissä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja, joten haitallisuusarviointien perusteena käytetään ns. "normikehitystä".

Faktan ja fiktion erottelukyky on perusedellytys sille, että voi ottaa etäisyyttä liian pelottaviin mediasisältöihin. Se kehittyy alle kouluikäisillä lapsilla vähitellen. Ala-asteikäisillä on jo enemmän kykyä arvioida ja kyseenalaistaa erilaisia mediasisältöjä, eritellä esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita ja arvioida sitä, mikä on oikein ja väärin. Nuoruusikää lähestyttäessä korostuu tarve saada voimakkaita tunnekokemuksia ja jännitystä, mutta oman sietokyvyn rajat yliarvioidaan helposti. Erilaisia mediasankareita ihaillaan ja käytetään myös oman identiteetin rakennuspalikoina.

Kuka antaa ohjelmille ikärajat?

Vuoden 2012 alusta ikärajaluokittelu siirtyy pääosin media-alalla työskenteleville itsenäisille kuvaohjelmaluokittelijoille. MEKU kouluttaa luokittelijat ja valvoo heidän toimintaansa. Myös MEKU voi edelleen luokitella ohjelmia tilauksesta.

Mitä jos ikäraja on mielestäni väärä?

Tutustu sivujemme Anna palautetta mediasta -osioon.