Filmilöydöt

Mikäli löydät vanhoja filmejä, elokuvaan liittyviä laitteita, julisteita, valokuvia, muistivihkoja, tilikirjoja tai elokuvaan liittyvää historiallista aineistoa, ota huomioon seuraavat seikat:

Vanha filmimateriaali voi olla herkästi syttyvää nitraattifilmiä, jota on käsiteltävä suurella varovaisuudella. Nitraattifilmiä käytettiin ammattimaisessa elokuvanteossa yleisesti vielä 1950-luvun lopulla. Tulenarka nitraattifilminauha on aina 35 mm levyistä ja yleensä mustavalkoista selluloidinauhaa. Myös varhaisia niin sanottuja väritoonattuja filmejä saattaa esiintyä. Jos löydät 35 mm:n levyistä filmiä, ota yhteys Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin, josta saat tarkemmat toimintaohjeet. Muun kuin 35 mm:n materiaalin voi lähettää saatekirjeellä varustettuna suoraan Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiiin.

16 mm tai sitä kapeammat (9,5 ja 8 mm) lähinnä amatöörikäytössä olleet filmileveydet eivät ole herkästi palavaa materiaalia. Tämäkin filmilaatu on kuitenkin erittäin vaurioitumisherkkää, joten älä yritä esimerkiksi tunnistamistarkoituksessa ajaa elokuvaa projektorilla tai muulla katselulaitteella.

Säästä myös elokuvan kelat, kääreet, kotelot tai purkit nimilappuineen ja muine merkintöineen sekä mahdollinen muu oheismateriaali.

Koska sähköiskun vaara on ilmeinen, ei vanhoja sähkökäyttöisiä elokuvalaitteita (projektorit, leikkauslaitteet, kuvausvalaisimet jne.) saa ennen asiantuntijan tarkastusta kytkeä sähköverkkoon. Jos mahdollista, museoitava laite on parasta lähettää sellaisenaan Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin tai toimia sieltä saatavien ohjeiden mukaisesti

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin museokokoelman kartuttamiseksi vastaanotetaan filmien ja kinoteknisten laitteiden lisäksi kaikkea muutakin elokuviin liittyvää oheismateriaalia.

Talletukset ja löydöt vastaanottavat:

Kotimaiset filmit: arkistonhoitaja Tommi Partanen (p. 0295 3381 25) tai konservaattori Miia Väinämö (p. 0295 358 022)

Oheismateriaalit: arkistonhoitaja Olavi Similä (p. 0295 3381 21)