Suomi 100: Sain roolin johon en mahdu

07.06.2017 - 09.08.2017
Vahvojen suomalaisten naiskirjailijoiden teokset ovat olleet pohjana eturivin elokuville kautta vuosikymmenten. Niistä rakentuu itsenäisyyden juhlavuoden pääsarjamme.

L. Onervan kaksiosainen Eino Leino -elämäkerta kuuluu lajinsa valioihin sekä asiasisältönsä puolesta että syvällisenä rakkauskertomuksena. Jaakko Pakkasvirran Runoilija ja muusa (1978) rekonstruoi vuosien 1903–1908 epookin antaumuksellisesti. Rakastavaisia runoilijoita tulkitsevat Elina Salo ja Esko Salminen.

Hella Wuolijoki nousi keskeiseksi suomalaiseksi näytelmäkirjailijaksi 1930-luvulla, ja hänen filmatisointiensa luotto-ohjaajaksi tuli Valentin Vaala. Juurakon Hulda (1937), pääosissa Irma Seikkula ja Tauno Palo, oli iskevä kuvaus maalaistytöstä, joka pääsee yhteiskunnassa eteenpäin koulutuksen kautta.

Aino Räsänen kirjoitti yhden maamme suurimmista bestsellereistä, ja Hannu Lemisen siitä tekemästä filmatisoinnista Soita minulle, Helena! (1948) tuli suomalaisen elokuvan valioteos. Helenalla on kolme kosijaa, mutta Jari-romanssiakin oleellisempi on suhde vanhaan emäntään – kantelettarelainen nuoren emännän ja matriarkaatin draama. Teoksen nimi viittaa musiikin mahtiin. Tarina elämänpettymyksestä ja kohtuuttomasta vääryydestä kosketti herkkiä kieliä sodan jälkeen. Leminen avasi tarinaa visuaalisilla oivalluksilla alkaen siitä kun Helena ampuu kiväärillä silmän talon tuuliviirikukkoon.

Marja-Leena Mikkola laati käsikirjoituksen ja sanoitti tunnuslaulun elokuvaan Käpy selän alla (1966), joka oli suomalaisen uuden aallon läpimurto kansansuosioon. Nuoret katsojat tunnistivat itsensä Mikko Niskasen ohjaaman elokuvan henkilöissä, joiden elämänhalu on suuri mutta joille sitoutuminen on ennenaikaista.

Anna-Leena Härkösen romaanista valmistui Claes Olssonin ohjauksessa suosikkielokuva Akvaariorakkaus (1992), jossa keskeisenä teemana on nuoren naisen vaikeus saada orgasmia. Tiina Lymi ja Nicke Lignell tulkitsivat ”minän aikakauden” oireellista etsintäretkeä humoristisella asenteella.

Leena Landerin romaani oli pohjana Aku Louhimiehen elokuvalle Käsky (2008). Tapahtumat alkavat huhtikuussa vuonna 1918, kun valkoinen armeija on voittanut, ja hävinneitä kohtaa terrori. Sen ulkopuolelle pyrkivät valkoinen soturi Aaro (Samuli Vauramo) ja punainen vanki Miina (Pihla Viitala).

Katja Kettu kirjoitti romaanin Lapin sotavuosista, ja Antti J. Jokinen teki siitä filmatisoinnin Kätilö (2015), pääosissa Krista Kosonen lappilaisena kätilönä ja Lauri Tilkanen syyllisyyden vaivaamana saksalaisena sotavalokuvaajana. Matka etenee Petsamosta Titovkan vankileirille.

Antti Alanen

Sarjalle on antanut innoituksen Maria-Liisa Nevalan toimittama kirjallisuustutkimuksen klassikko Sain roolin johon en mahdu (1989). Otsikko on peräisin Arja Tiaisen runosta.

Suuri lukuseikkailu -sarjassa on esillä myös Marjatta Kurenniemi (Onnelin ja Annelin talvi, 2015).