Suomi 100: Aleksis Kivi ja elokuva

13.10.2017 - 01.11.2017
Aleksis Kiven teokset olivat Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä useimpien uusien elokuvayhtiöiden tuotantosuunnitelmissa ensimmäisenä listalla. Etenkin Seitsemän veljeksen filmaamisesta käytiin kilpajuoksua, mutta suurromaanin sijaan oli helpompi oli aloittaa näytelmistä.

Yksinäytöksisestä Kihlauksesta on kolme filmatisointia, joista nyt esitetään Teuvo Puron Kihlaus (1922) vastikään restauroituna versiona. (Muut ovat vuosilta 1920 ja 1955). Vuosikymmeniä piilossa ollut elokuva, jonka kerrontaa jäsentää poikkeuksellinen määrä kuvaa rajaavia mustia reunamaskeja, löytänee paikkansa kotimaisten klassikoiden joukossa.

Kivi-elokuvista kenties maineikkain on Erkki Karun ohjaama, niin ikään taannoin restauroitu Nummisuutarit (1923). Kaksi muuta filmatisointia ovat vuosilta 1938 ja 1957. Vauhdikas, railakkaita ja tragikoomisia sävyjä yhdistelevä komedia tarjoaa Axel Slanguksen huikean fyysisen pääroolin ja joukon kekseliäitä elokuvallisia oivalluksia, kuten Eskon maineikkaan pyörivän humalakohtauksen.

Seitsemän veljeksen ensimmäisen näytelmäelokuvaversion (1939) sijaan esitetään tällä kerralla kaksi muuta. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin tunnelmallisen kaunis, kollaasitekniikalla toteutettu ensimmäinen suomalainen pitkä animaatio Seitsemän veljestä (1979), esitetään tekijöiden omana, vajaan tunnin mittaisena tiivistyksenä. Jouko Turkan 12-osaisesta televisiosarjasta Seitsemän veljestä (1989) näytetään toiseksi viimeinen osa, jossa veljekset palaavat korvesta kyläyhteisöön. Levottomana heiluvan käsivarakameran, erikoislähikuvien ja turkkalaisen fyysisen näyttelemisen yhdistelmänä syntyi uudenlaista televisioestetiikkaa.

Kivi-filmatisointien ohella esitetään Ilmari Unhon klassinen elämäkertaelokuva "Minä elän" (1946), jossa Rauli Tuomen hermoherkkä roolisuoritus hahmottaa Kivestä traagisen kansallistaiteilijan.

Kimmo Laine

Seminaari: Aleksis Kivi ja elävä kuva
Perjantaina 13.10.2017
Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki
Ohjelma >>