Porvariston hillitty rappio

14.08.2018 - 02.11.2018
Kun porvari putoaa, pudotus on korkea. Sarjan elokuvat ovat tarinoita rikkauksista ryysyihin ja siitä, kuinka kiillotetun pinnan alla kuohuvat sekasorron ainekset.

Porvariston hillitty charmi (1972) kertoo rikkaista, jotka tärkeilevät ajankulukseen illanistujaisissa. Paitsi että illalliset eivät ota onnistuakseen, sillä tielle tulee Luis Buñuelille tyypillisiä surrealistisia esteitä; milloin ravintolassa on käynnissä hautajaiset, milloin isäntäpari pakenee puskaan tyydyttämään viettejään. Monitasoisessa kerronnassa keskeisenä on seurueen unimaailma, joka ottaa vallan – ja lopulta kulissit sortuvat.

Grey Gardens (1975) on Maysles-veljesten klassikkodokumentti ränsistyneestä kartanosta Long Islandilla. 80-vuotias Edith Bouvier Beale on entinen seurapiirinainen (Jacqueline Kennedy Onassiksen serkku) ja laulaja, 56-vuotias tytär ”Little Edie” entinen malli, joka tanssijan ja näyttelijän uraa kokeiltuaan palaa äitinsä luokse. Naisten vuorovaikutus kissojen ja pesukarhujen asuttamassa kartanossa on kipeää ja koomista seurattavaa.

Ökyrikkaiden elämää kuvaavan Lauren Greenfieldin dokumenttielokuva The Queen of Versailles (2012) kertoo pariskunnasta, joka rakentaa itselleen Yhdysvaltain kalleinta omakotitaloa. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi suistaa pariskunnan talouden raiteiltaan, ja lapset joutuvat ensi kertaa miettimään, mitä heistä tulee isona.

Orson Wellesin Mahtavat Ambersonit (1942) kertoo entisestä mahtisuvusta, joka joutuu sopeutumaan aikakauden muutoksiin ja menettää varansa ja asemansa. Uuden yhteiskuntaluokan nousua ja vanhan maailman tuhoa kuvaavan elokuvan loppu muutettiin onnelliseksi tuotantoyhtiön vaatimuksesta.

Yläluokkaa historian muutosten kuohuissa kuvaa myös Luchino Viscontin Kadotetut (1969), pääosassa Essenbeckien mahtisuku. Valta siirtyy ensin natsipuolueen paramilitaristiseen osastoon kuuluvalle sukulaiselle, kunnes fasismi nielaisee koko suvun. Seksuaaliset perversiot korostavat natsien moraalista rappiota.

Marguerite Duras’n India Songissa (1974) oleskellaan toimettomina art nouveau -kartanossa, jossa vakavasta ennuista kärsivä Anne-Marie Stretter pettää pakonomaisesti suurlähettiläsmiestään. Kartanon sisäinen, muistoja ja traumoja tulvillaan oleva maailma on irrallaan ulkopuolella olevasta Intiasta, jota ei nähdä. Epätasa-arvoinen ja kompleksinen suhde köyhän Kalkutan ja talon asukkaiden välillä on kuitenkin vahvasti läsnä.

Eriarvoisuus ja nihilistiset ranskalaisporvarit ovat mätiä rakennuspalikoita myös Michael Haneken uusimmassa elokuvassa Happy End (2017). Laurentin varakkaan suvun jäsenet ovat kaikki omalla tavallaan onnettomia – todellinen luonto ja taipumukset paljastuvat sosiaalisessa mediassa.

Katri Tenhola