Pedro Almodóvar 1995–2016

09.11.2017 - 06.01.2018
Nykyelokuvan espanjalainen mestari Pedro Almodóvar oli tullut tunnetuksi hillittömyyksistään, mutta 1990-luvulla hänen ihmiskuvansa alkoi syventyä. Toisaalta hän on aina altis uusiin genreavauksiin.

Salaisuuteni kukka (1995), hillinnän kauden avaus ja ohjaajan ainoa lapsille sallittu elokuva, yllätti koruttoman tunteikkaalla muotokuvalla 40 vuotta täyttäneestä menestyskirjailijasta (Marisa Paredes), joka kokee kriisin suhteessa poissaolevaan mieheen ja kamppailee liikkuma-alansa laventamiseksi kirjailijana.

Lihan värinässä (1997) Ruth Rendellin thrilleriin perustuva juoni vetää vertoja Almodóvarin alkuperäistarinoille. Poliisin (Javier Bardem) rampauttamisesta tuomittu mies vapautuu vankilasta vain havaitakseen, että poliisi on nainut hänen rakastettunsa. Ohjaaja vaeltaa intohimon labyrinttiin uudella otteella, jossa keskeistä ei ole tyyli vaan aihe.

Sykähdyttävä ja ihmeellinen Kaikki äidistäni (1999) kertoo poikansa menettäneen äidin matkasta kohtaamaan pojan isää, nyttemmin Lola-nimistä transnaista. Talvinen Barcelona on miljöö löytöretkelle, jonka yhtymäkohtia ovat Federico García Lorca, Kaikki Eevasta ja Viettelysten vaunu.

Puhu hänelle (2002) käynnisti kansainvälisen elokuvan pienoistrendin, jossa elämän totuudet kohdataan terminaalivuoteen äärellä. Pina Bauschin Café Müller -tanssinumero avaa tarinan kahdesta miehestä ja heidän koomassa olevista naisistaan. Mukana on Almodóvarin surrealistinen, mykkä kauhuparodia "Kutistuva rakastaja".

Huono kasvatus (2004) käynnistyy Francon ajasta, 1960-luvulta, päähenkilöinä kaksi katolisen koulun poikaoppilasta ja Isä Manolo. Se on vakava kertomus seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja menneisyyden varjoista. Kolmoisroolissa vakuuttaa Gael García Bernal.

Carlos Gardélin tango antoi nimen elokuvalle Volver – paluu (2006). Nimi merkitsee monia asioita: paluuta komediaan, paluuta naisten maailmaan, paluuta kotiin La Manchaan, ja paluuta äitiin. Volver merkitsi myös Carmen Mauran paluuta 18 vuoden tauon jälkeen – nyt äidin haamuna. Näin syvällisesti ohjaaja ei ollut ennen käsitellyt kuolemaa.

Särkyneet syleilyt (2009) on intohimotragedia, jossa Almodóvar heijastaa varhaiselokuviensa teemoja klassisen Hollywood-glamourin kautta. Penélope Cruzin tähtiloisto peilaa sekin Hollywoodin kulta-ajan suuria hahmoja. Pääväreissä säteilevä lopputulos on silti jotakin rikasta ja omaperäistä.

Antonio Banderas palasi 21 vuoden tauon jälkeen Almodóvarin ohjattavaksi hulluna tiedemiehenä elokuvassa Iho jossa elän (2011). Ohjaajan ensimmäinen kauhuelokuva muistuttaa Langia, Franjua ja Cronenbergia aiheeltaan mutta ei käsittelytavaltaan. Siinä on vaikutteita Louise Bourgeoisilta, ja monet muutkin yhteydet nykytaiteeseen ovat kiehtovia. Naispäärolissa lumoaa Elena Alanya, Wonder Womanin Doctor Maru.

Matkarakastajien (2013) kiinnekohtia ovat Hei, me lennetään!, Hullujen häkki ja Pointer Sistersin musiikkivideo ”I’m So Excited”. Katastrofaalisen lentomatkan teemoihin kuuluvat maailmanhistorian suurimmat finanssipetokset, Dominique Strauss-Kahnin seksiskandaalit, venäläisten oligarkkien tapa selviytyä kilpailijoista ja Espanjan talouskriisi.

Kolmen genre-irrottelun jälkeen Almodóvar tarjosi puhtainta ja syvällisintä itseään Julietassa (2016, pääosassa Emma Suárez, Adriana Ugarte), joka perustuu kolmeen Alice Munron novelliin kokoelmassa Karkulainen. Kertomuksessa äiti etsii tytärtään, joka on kadonnut hänen luotaan kauan sitten.

Antti Alanen