Lina Wertmüller

08.09.2017 - 04.11.2017
Suomen ensimmäisen ja tähän asti ainoan Lina Wertmüller -retrospektiivin on järjestänyt Rakkautta & Anarkiaa -festivaali vuonna 1988. Onkin korkea aika tehdä uusi katsaus suuren italialaisen kuvainsärkijän uraan.

Wertmüller (s. 1928 Roomassa) oli jo kokenut teatterin, television ja elokuvan veteraani, kun hän sai kansainvälisen läpimurron elokuvalla Mafian uhri (Mimì metallurgico ferito nell'onore, 1972) päätähtenään ja tuotantokumppaninaan Giancarlo Giannini, johon ohjaaja oli tutustunut teatterikoulussa. Elokuva satirisoi armottomasti sisilialaista machismoa ja mafian kaikkivaltaa. Naispääosassa oli Mariangela Melato.

Rakkautta ja anarkiaa (Film d'amore e d'anarchia, 1973) sijoittui 1930-luvun Italiaan. Giannini esittää ihanteellista maalaispoikaa, joka aikoo murhata Mussolinin. Roomassa hän kohtaa Salomen (Melato), joka edistää anarkismin asiaa bordellissa.

Feministien tyrmistykseksi Wertmüller katsoi, että naiset ovat samanlaisia sikoja kuin miehetkin päästessään vallan kahvaan. Swept Away (Travolti da un insolito destino nell'azzurro mare d'agosto, 1974) on kertomus tropiikin risteilyltä, jolla vallasnainen (Melato) nöyryyttää matruusia (Giannini), mutta osat vaihtuvat, kun he joutuvat autiolle saarelle haaksirikon jälkeen.

Elokuvalla Mies joka osti elämänsä (Pasqualino Settebellezze, 1975) Wertmülleristä tuli ensimmäinen nainen, joka sai parhaan ohjaajan Oscar-ehdokkuuden. Toiseen maailmansotaan sijoittuva hirmuinen satiiri kertoo sotilaskarkurista (Giannini), joka pakoretkensä ääripisteessä kohtaa naispuolisen keskitysleirin komentajan (Shirley Stoler).

Englanninkielinen Sateinen yö (La Fine del mondo nel nostro solito letto in una notte piena di pioggia, 1978) kertoi vastakohtien yhteentörmäyksestä. Kymmenen vuoden aikana italialainen machojournalisti (Giannini) ja amerikkalainen feministivalokuvaaja (mainio Candice Bergen) kokevat avioliiton karikot.

Alkuperäiseen aihepiiriinsä Wertmüller palasi elokuvassa Camorra – napolilainen kosto (Un Complicato intrigo di donne, vicoli e delitti, 1985; pääosissa Angela Molina, Harvey Keitel), mutta nyt ei ollut kyseessä groteski komedia vaan sykähdyttävä toimintaelokuva naisten taistelusta mafian kaikkivaltaa vastaan.

Antti Alanen