Isabelle Huppert

02.05.2017 - 18.06.2017
”Paras tapa miellyttää on olla miellyttämättä”, sanoo pelottomista roolivalinnoistaan tunnettu Isabelle Huppert, joka on ollut vuodesta 1970 alkaen sukupolvensa keskeinen ranskalainen näyttelijä teatterissa, elokuvassa ja televisiossa.

Sveitsiläisen Claude Gorettan Pitsinnyplääjän (La Dentillière, 1977) nimi viittaa Vermeerin maalaukseen, sen ”hiljaiseen, hidasliikkeiseen elämään”. 19-vuotias muotisalongin apulainen Béatrice, ”Omppu”, seurustelee Sorbonnen opiskelijan Françoisin kanssa. ”Ongelmani ohjaajana on osoittaa yleisölle, että nämä henkilöt ovat paljon kiinnostavampia kuin he paljastavat toisilleen”, kiteytti Goretta.

Samana vuonna Huppert löysi ohjaajakseen Claude Chabrolin elokuvassa Mustapukuisen naisen arvoitus (Violette Nozière, 1977), joka pohjautuu Violette Nozièren oikeudenkäyntiin vuonna 1934. Huppertista tulivat esiin jäätävät ja seksuaaliset puolet "verisiteiden hirvittävässä käärmeenpesässä" (Paul Eluard).

Maurice Pialat oli ohjaajana ja Gérard Depardieu vastanäyttelijänä elokuvassa Loulou – rakastettuni (Loulou, 1980), jossa suojattua perhe-elämää viettänyt Nelly lähtee kulkurin matkaan ja tultuaan raskaaksi kieltäytyy pitämästä lasta, koska se merkitsisi paluuta järjestykseen.

Huppert osaa sujuvasti monia kieliä, mikä avaa hänelle rooleja useissa maissa. Michael Ciminon Portti ikuisuuteen (Heaven's Gate, 1980) on rajun anarkistinen lännenelokuva, jossa uudisasukkaat ja karjanomistajat ottavat väkivaltaisesti yhteen. Eeppisissä jaksoissa on pyörremyrskyn voimaa. Huppert sai mahtavassa teoksessa bordelliemännän roolin.

Hal Hartleyn ”metafyysisessa thrillerissä” Amateur (Ei ammattilaiset – nunna, konna ja huora, 1994) Huppert esittää ex-nunnaa, joka pyrkii pornografiseksi kirjailijaksi. Hän antaa turvapaikan muistinsa menettäneelle miehelle, mutta tämän myötä hänen elämäänsä tulee myös kirjanpitäjä, pornotähti ja kaksi palkkatappajaa. Hartleyn ote on lakoninen ja Huppertin osasuoritus poikkeuksellisen kiinnostava.

Chabrolin elokuvissa Huppert esiintyi seitsemän kertaa. Suklaata, kiitos (Merci pour le chocolat, 2000) perustuu Charlotte Armstrongin dekkariin, jonka tarina antaa Chabrolille tilaisuuden tutkia särkyvää perhedynamiikkaa suklaadynastian julkisivun takana. Suklaamatriarkan kaksoisluonteen tulkitsijana Huppert on hyytävimmillään.

Michael Haneke ohjasi Pianonopettajan (La Pianiste, 2001) Nobel-palkitun Elfriede Jelinekin romaanin pohjalta. ”Muukalaisena saavuin, muukalaisena lähden täältä taas”, lauletaan Schubertin Winterreisessa, joka on tarinan tärkeä konteksti. Äidin myrkyttynyt suhde tyttäreen on rampauttanut tämän emotionaalisesti ja seksuaalisesti.

Haneken Rakkaudessa (Amour, 2012) päärooleja, vanhaa paria, tulkitsevat Jean-Louis Trintignant ja Emmanuelle Riva, jotka saivat läpimurtonsa uuden aallon elokuvissa. Huppert esittää heidän tytärtään. Hätkähdyttävällä tavalla kertomus tulkitsee Korkean veisun ajatusta ”rakkaus on väkevämpi kuin kuolema”.

Mia Hansen-Løve kirjoitti pääroolin elokuvaan Tämän jälkeen (L'Avenir, 2016) Isabelle Huppertia varten. Päähenkilö Nathalie opettaa filosofiaa pariisilaislukiossa. Kun aviomies ilmoittaa jättävänsä Nathalien toisen naisen vuoksi, seesteinen arki alkaa horjua. Odottamaton yksinäisyys pakottaa Nathalien arvioimaan elämäänsä uudelleen.

Huppert sai pääosan Paul Verhoevenin ensimmäisessä ranskankielisessä elokuvassa Elle (2016). Rautarouva Michèlellä on elämä hallinnassaan, ja kun hän joutuu kotonaan tuntemattoman raiskaajan uhriksi, hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samalla hän virittää vainoajalleen vaarallisen ansan.

Antti Alanen