Ihanat italiattaret

23.05.2017 - 13.08.2017
Missään maassa ei ole ollut enemmän upeita naistähtiä kuin Italiassa toisen maailmansodan jälkeen. Toisin kuin Hollywoodissa Italiassa misseinä ja povipommeinakin aloittaneet suosikit saivat kunnianhimoisia rooleja parhaiden ohjaajien elokuvissa.

Tragedienne Alida Valli (1921–2006) sai pääroolin Luchino Viscontin Sensossa (1954), jonka tapahtumat sijoittuvat 1860-luvulle, Italian jälleenyhdistymisen vuosikymmenelle. Järkeä uhmaava intohimo saa naisen pettämään isänmaansa oopperamaisessa draamassa, joka käynnistyy Giuseppe Verdin Trubaduurin huikealla esityksellä.

Komedienne Giulietta Masina (1920–1994) oli miehensä Federico Fellinin muusa, eikä koskaan enemmän kuin Tiessä (La strada, 1954), jossa on Picasson ja Chaplinin henkeä ja jonka Gelsominan roolissa tuntuu ihmeen kosketus. ”Elokuvani eivät synny logiikasta vaan rakkaudesta” (Fellini).

Gina Lollobrigida täyttää 90 vuotta 4.7.2017, jolloin esitämme hänen rakastetuimman elokuvansa, Luigi Comencinin ”vaaleanpunaista neorealismia” edustavan suosikkielokuvan Leipää, rakkautta ja unelmia (Pane amore e fantasia, 1953), vastanäyttelijöinä Vittorio De Sica ja Roberto Risso.

Monica Vitti (s. 1931) oli Michelangelo Antonionin muusa ”yksinäisyyden trilogiassa”, jonka avausteos Seikkailu (L'avventura, 1960) käynnistyi Sisilian tuliperäisessä saaristossa kirkkaan auringon alla. Ihmissuhteiden häilyvyys peilasi vieraantunutta suhdetta työhön. Kuvallinen tyyli vertautui metafyysisten maisemien maalariin Giorgio di Chiricoon.

Sophia Lorenista (s. 1934) tuli sekä draaman että komedian osaaja, ja Dino Risin Papin vaimossa (La moglie del prete, 1970) hän tarvitsi kumpaakin taitoa. Onnettoman rakkauden kokenut Valeria soittaa kirkon hätäpuhelimeen ja rakastuu häntä auttavaan pappiin (Marcello Mastroianni). Kirkossa vallitsee selibaatti, mutta papeilla saa olla taloudenhoitajia ja näillä lapsia...

Voimistelunopettajana ja valokuvamallina aloittanut Laura Antonelli (1941–2015) sai parhaan elokuvaroolinsa Luchino Viscontin viimeisessä elokuvassa Rakkaus Roomassa (L’innocente, 1976), joka perustuu Gabriele d’Annunzion romaaniin. Elokuvan maahantuoja Suomessa oli Aito Mäkinen.

Estoton Stefania Sandrelli (s. 1946) kuuluu italialaisen elokuvan monipuolisimpiin näyttelijöihin. Bernardo Bertolucci löysi tyylinsä Alberto Moravian romaaniin perustuvassa Fasistissa (Il conformista, 1970), joka sijoittuu vuoden 1938 Italiaan. Sandrellin näyttelijäkumppaneina ovat Jean-Louis Trintignant ja Dominique Sanda.

Antti Alanen

Yhteistyössä: Italian kulttuuri-instituutti