Hayao Miyazaki

01.10.2017 - 17.12.2017

Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä (Kaze no tani no Naushika, 1984) on fantasia maailmanlopusta ja uudesta alusta. Prinsessa Nausicaä elää kansoineen Tuulen laaksossa, jonne saastemyrkyt eivät vielä ole kantautuneet. Visuaalisesti häikäisevässä scifi-animessa merkillisiä otuksia, hehkuvaa valoa ja vihreänä versovaa viidakkoa. Allegorinen tarina ammentaa Ilmestyskirjan ennustuksista ja Japanin mytologiasta.

Porco Rosso (Kurenai no buta, 1992) on palkkionmetsästäjä, joka lentää taitavasti ketterää vesitasoaan. Piittaamattomalta vaikuttava Porco oli joskus komea lentäjäsankari, jonka kasvot – ja osittain myös luonteen – salaperäinen lumous muutti sikamaiseksi. Hänen elämään vaikuttaa merkittävästi kaksi naista: Adrianmeren kaunotar Gina ja tehokas pilottityttö Fio.

Monitasoinen Prinsessa Mononoke (Mononoke-hime, 1997) on vahvasti ideologinen. Villisikademoni langettaa prinssi Ashitakan ylle kirouksen, jonka voi poistaa vain metsänhenki. Pelastusta etsiessään hän joutuu keskelle eläinjumalien ja Rautakylän asukkaiden sotaa. Susityttö Mononoke johdattaa prinssin metsänhengen paratiisiin, johon ujuttautuu myös pahuus.

Henkien kätkemässä (Sen to Chihiro no kamikakushi, 2001) Chihiron perhe eksyy hylättyyn huvipuistoon, eräänlaiseen sadun epäpaikkaan. Sitten tapahtuu kuin Grimmin saduissa: ahmiessaan herkkuja tytön vanhemmat muuttuvat sioiksi. Miyazakin visuaalisesti runsas maailma on huikeaa fantasiaa, tulvillaan värikkäitä hahmoja, joiden juuret ovat sadussa ja myytissä

Liikkuvassa linnassa (Hauru no ugoku shiro, 2004) turhamaisuuden noita kiroaa mustasukkaisuudessaan kauniin Sophien vanhaksi eukoksi. Kuin ihmemaassa linnunpelätti johdattaa tämän Haurun linnaan, joka liikkuu tulidemonin liekin voimalla paikasta toiseen. Visuaalinen toteutus on täynnä yksityiskohtia ja tarina itsessään Miyazakille tyypillinen sekoitus taikaa, toivoa ja rakkautta.

Kirsi Raitaranta