Elokuvan historia

28.10.2018 - 16.12.2018
Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen luentoihin liittyvä suosikkisarja käynnistyy aikojen alusta ja etenee Universal-kauhun ja ranskalaisen realismin 1930-luvulle.

Elokuvakuratointia innostavimmillaan edustaa Pordenonen Le Giornate del Cinema Muto -festivaalilla viime vuonna esitetty Tableaux vivants (1897–1910), jossa nähdään, miten kuvataiteen luomuksista löytyi innoittavia esikuvia varhaisille elokuville. Näytöksen esittelee kuraattori itse: tohtori Valentine Robert Lausannen yliopistosta.

Ruotsalaisen elokuvan kulta-ajan mestariteoksia on Noita (Häxan, 1922). Asialliseen historiankuvaukseen limittyy näyteltyjä jaksoja noitasapateista ja inkvisition julmuuksista. Paholaista esittää ohjaaja Benjamin Christensen, ja lopussa päädytään nykypäivän hysteerikkoihin. Sensuuri kielsi elokuvan lähes kaikkialla.

Italialaisen elokuvan suuriin diivoihin kuului Francesca Bertini. Hän oli myös ohjaajana Gustavo Serenan kanssa veristisessä draamassa Assunta Spina (1915), joka perustuu napolilaisrunoilijan tunnettuun teokseen. Bolognan elokuva-arkiston restauroiman laitoksen ääniraidalla soi aito napolilaismusiikki (Guido Sodo ja François Laurent).

Korkealle amerikkalaisen elokuvan tähtitaivaalle kohosi tuhatkasvoinen Lon Chaney, jolla oli ohjaajanaan usein makaaberin mielikuvituksen mestari Tod Browning. Kolme paholaista (1925) kertoo rikolliskolmikosta, joka viettää kaksoiselämää karnevaalin friikkishown esiintyjinä.

Maestro D. W. Griffith ohjasi viktoriaanisesta melodraamasta Läpi myrskyn (1920) vakaumuksellisen tulkinnan, pääosassa Lillian Gish. Se kohosi kaavojen tuolle puolelle henkiseen korkeuteen. Viime hetken pelastus jäälauttojen virralla järisyttää, ja katoavan maailman moraalin kuvauksessa on vaikeasti määriteltävää hienostuneella huumoria.

Kinokonsertti Jevgeni Bauer tarjoaa kaksi tragediaa tsaarin Venäjältä. Kuoleva joutsen (1916) on kaikkien aikojen balettitarinoita. Onnen tähden (1917) on triangelidraama, jossa äiti ja tytär rakastuvat samaan mieheen (Lev Kuleshov). Alkukuvana on Wladyslaw Starewiczin animaatio Heinäsirkka ja muurahainen (1913). Sykähdyttävän konserttielämyksen tarjoavat Mauri Saarikoski (viulu) ja Marko Puro (piano).

Lillian Gish pyysi ohjaajakseen Victor Sjöströmin MGM-elokuvaan Pohjoismyrsky (1928), jossa ohjaaja esiintyi luonnon visionäärinä. Taistelussa elementtejä vastaan vastavoimana on näkymätön mahti: tuuli. Tulos oli ”yksi harvoista elokuvista, jotka ovat onnistuneet todella vangitsemaan pioneerihengen salaperäisen olemuksen”, kirjoitti Tom Milne.

Vuoden 2018 restaurointitapauksia on E. A. Dupontin Das alte Gesetz (1923), jonka Suomen ensi-ilta oli aikoinaan Kino-Palatsissa nimellä Juutalainen. Ortodoksijuutalaisen näyttelijän maallistumistarina oli Jazzlaulajan esikuva. Restauroinnista vastaa Deutsche Kinemathek ja klezmervaikutteisesta musiikista Donald Sosin ja Alicia Svigals.

Saksalaisen elokuvan maagisimpiin saavutuksiin kuuluu Arthur Robisonin Varjoja (Schatten, 1923). Taikuri (Alexander Granach) hypnotisoi yleisönsä uneen ja loihtii heidän varjonsa valkokankaalle toteuttamaan pahimmat painajaisensa. Esitämme Cineteca Italian (Milano) upean, Bolognassa restauroidun laitoksen.

Neuvostoelokuvan kokeellisella 1920-luvulla valmistui Friedrich Ermlerin Imperiumin sirpale (1929), tarina päähän vammautuneesta sotainvalidista, jonka muisti palaa 10 vuotta myöhemmin. Satiirin skaala yltää avioelämän kuvioista viisivuotissuunnitelmaan. Ääniraidalla soi Vladimir Deshevovin avantgardistinen alkuperäismusiikki.

Isossa-Britanniassa Alfred Hitchcockin ote kiteytyi elokuvassa Blackmail (1929), ja tshekki Anny Ondra teki kompleksisen, kouraisevan pääosatulkinnan tarinassa, joka on edelleen ajankohtainen. Kohtaaminen taiteilijan ateljeessa kuumenee raiskauksen partaalle, kunnes tyttö huomaa olevansa kuolleen miehen vieressä kädessään verinen veitsi.

Josef von Sternberg tuli Hollywoodista Babelsbergiin Paramount-yhteistyön myötä ohjaamaan yhden ensimmäisistä saksalaisista äänielokuvista, Sinisen Enkelin (1930). ”Nimesi alkaa hyväilyllä ja päättyy piiskan sivallukseen”, sanoi Jean Cocteau Marlene Dietrichistä, josta tuli tämän elokuvan myötä kansainvälinen tähti.

Hollywoodissa kiteytyivät elokuvien lajit. Universal-studion tunnusomaiseksi lajiksi tuli kauhuelokuva, mistä on hyvä esimerkki Frankensteinin morsian (1935).

1930-luvun ranskalaisen runollisen realismin huippusaavutuksia on Jean Renoirin Suuri illuusio (1937), jossa ohjaaja työsti omia kokemuksiaan ensimmäisen maailmansodan lentäjäveteraanina. Elokuvan uusinta-ensi-illan Suomessa rahoitti 40 vuotta sitten Risto Jarva -Seura yhteistyössä Aito Mäkisen kanssa.

Antti Alanen

Varjoja-elokuvan la 1.12. näytöksen jälkeen ilta jatkuu goottitunnelmissa Club Schattenissa. Suomen legendaarisin goottiklubi, joka toimi vuosina 2000–
2010 Tampereella, tekee paluun ensimmäistä Helsingin-vierailuaan varten. Klubi järjestetään Dubrovnikissa klo 21–04. Liput klubille maksavat 5 €.

Maailman elokuvan historia -luentosarja Orionissa 29.10.–10.12 on Helsinginyliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen sekä Avoimen yliopiston yhteisopetusta
yhteistyössä KAVIn kanssa. Opetukseen osallistuminen on maksullista muille kuin HY:n tutkinto- ja vaihto-opiskelijoille. Elokuvanäytökset ovat avoimia kaikille ja normaalihintaisia. Kurssi-ilmoittautumiseen: https://courses.helsinki.fi/fi/ayttk-el120/125002786.

Elokuvan historian luennot alkavat klo 16.15 ja kestävät n. 150 min.

Elokuvan historia luento-ohjelma syyslukukaudella 2018:

29.10. ELÄVÄN KUVAN HISTORIA JA ENSIMMÄISET ELOKUVAT
5.11. ELOKUVAN EKSPANSIO
12.11. VARHAINEN AMERIKKALAINEN ELOKUVA, ITALIA JA TANSKA
19.11. HOLLYWOOD-ELOKUVAN NOUSU JA TSAARIN VENÄJÄ
26.11. RUOTSALAISEN ELOKUVAN KULTAKAUSI SEKÄ 1920-LUVUN SUURET AVANTGARDET
3.12. MYKKÄELOKUVAN KUKOISTUS JA ÄÄNIELOKUVAN LÄPIMURTO
10.12. PULA-AJAN HOLLYWOOD, RANSKALAINEN RUNOLLINEN REALISMI JA MYKKÄKAUDEN JAPANI