Elokuvan historia

30.10.2017 - 15.12.2017
Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen luentoihin liittyvässä suosikkisarjassa nähdään rakastettuja klassikoita ja muita aarteita elokuvan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.

Lumièren veljekset -ohjelma (Ranska 1895–1896) esittelee "ensimmäiset elokuvat". George Eastman kehitteli kinofilmin 1889 ja Thomas A. Edison kinetoskoopin 1894, mutta valkokankaalle valmiina keksintönä elokuvan esittelivät Lumièren veljekset vuonna 1895. Juha Kindberg juontaa Lumière-valikoiman, jollainen nähtiin Suomessa kesällä 1896.

Georges Mélièsin parhaita -ohjelma esittelee elokuvan ensimmäisen suuren taiteilijan teoksia vuosilta 1896–1906 pariisilaisen Lobster Filmsin kokoelmista. Suuresta silmänkääntäjästä tuli elokuvafantasian ja elokuvataiteen isä. Méliès loihti eloisan liikkeen, huumorin ja sadun taikapiirin, jossa hän liikkui usein lennokkaasti itse keksijänä, velhona tai paholaisena ympärillään uhkea Jehanne-rouva ja muita renoirmaisia naisia.

Mykän elokuvan tähdet olivat jumalaisia. Greta Garbo oli lumoavimmillaan elokuvassa Kohtalokas nainen (A Woman of Affairs, 1928) vastanäyttelijänään John Gilbert ja ohjaajanaan Clarence Brown. Elokuva pohjautui Michael Arlenin sensaatioromaaniin Vihreä hattu, joka innoitti myös Mika Waltaria hänen kirjoittaessaan Suurta illusionia.

Gloria Swanson tuli tähdeksi ensimmäisen maailmansodan jälkeisen modernin naisen henkilöitymänä, ylpeän ja itsenäisen eroottisuuden symbolina. Tahtojen törmäys oli tavaton, kun Swanson sai ohjaajakseen Erich von Stroheimin elokuvaan Queen Kelly (1929), mutta tulos oli lumoava elokuvassa, joka sai laajan levityksen vasta vuonna 1985.

Saksassa Frank Wedekindin näytelmissään luoma alkuvoimaisen seksuaalisuuden henkilöitymä Lulu sai unohtumattomaksi tulkikseen amerikkalaisen jazz-aikakauden tähden Louise Brooksin G. W. Pabstin elokuvassa Pandoran lipas (Die Büchse der Pandora, 1929).

Italialaista elokuvaa hallitsivat klovnit, vampit ja muskelimiehet. Huikeassa ensimmäisen maailmansodan draamassa Maciste Alpeilla (Maciste alpino, 1916) myyttinen voimamies (Bartolomeo Pagano) kantaa tykin olallaan vuoren huipulle ja saa silkalla läsnäolollaan Itävallan armeijan kauhun valtaan. Upea restaurointi (2014): Museo Nazionale del Cinema (Torino) ja La Biennale di Venezia.

Tanskalainen Benjamin Christensen nousi aikansa elokuvailmaisun kärkeen jo ensimmäisillä elokuvillaan, jotka erottuivat pönäkästä Nordisk-tyylistä. Koston yössä (Hævnens nat, 1916) jännitys, tilan käsittely, asemointi ja valaistus olivat laatutyötä. Ensimmäinen, öinen kolmannes toteutettiin tyylillä, jonka film noir teki tunnetuksi 30 vuotta myöhemmin.

Mykän elokuvan kausi oli komedian kulta-aikaa, ja sen suurmestareihin kuului Harold Lloyd. Itsetunnon hauraus, menestyksen painajainen, kilpajuoksu ajan kanssa, kulutusyhteiskunnan oravanpyörä ja putoamisen kauhu olivat hänen suuria aiheitaan. Niitä kiteyttää otos, jossa Harold roikkuu kerrostalon kellon viisarista elokuvassa Turvallisuus viimeiseksi (Safety Last, 1923).

Suomen ystäviin Ruotsissa kuului John W. Brunius, joka filmasi Tor Hedbergin näytelmän pohjalta elokuvan Johan Ulfstjerna (1923). Eugen Schaumanin tarinaan ja Bobrikovin murhaan perustuva draama Suomen vapaustaistelusta vuonna 1904 kuvattiin upeasti Helsingin monumenttikeskustassa.

Sergei Eisenstein oli montaasin teoreetikko n:o 1, ja vallankumouksen juhlaelokuvassa Lokakuu (Oktjabr, 1927) hän johdatteli näkemyksensä barokkisen tuhlailevaan suuntaan. Tapahtumien rekonstruktiosta tuli ihmisjoukkojen pantomiimi, joka huipentui Talvipalatsin valtaukseen. Uusi restauroitu laitos (München 2012), jossa on Edmund Meiselin alkuperäismusiikki, nähdään ensi kertaa Suomessa valkokankaalla.

Mykän elokuvan viimeisinä huippuvuosina nuori Anthony Asquith oli esikoisteoksissaan Alfred Hitchcockin veroinen kuvanero. Shooting Stars (1928) alkaa virtuoosimaisena komediana elokuvamaailmasta mutta muuttuukin tragediaksi, kun elokuvan nimi saa kaksoismerkityksen... Esillä on BFI:n uljas restaurointi (2015).

Ranska oli avantgarden kehto, ja siellä syntyivät myös espanjalaisten Luis Buñuelin ja Salvador Dalín surrealistiset elokuvat Andalusialainen koira (Un chien andalou, 1928; esitetään Filmoteca Españolan restauroimana laitoksena, 2003) ja Kulta-aika (L'Âge d'Or, 1930). ”Varokaa tätä koiraa! Se puree.”

Saksassa, Weimarin tasavallassa, ennen Hitlerin valtaannousua, ehti nousta kukoistukseen omaperäinen musikaaligenre rohkeine aihevalintoineen. Reinhold Schünzelin Viktor ja Viktoria (Viktor und Viktoria, 1933) kertoo naisesta (Renate Müller), joka joutuu esiintymään drag queenina, siis esiintymään naisena. Lennokkaan musiikin sävelsi Franz Doelle. Aiheesta on ainakin viisi filmatisointia. Esitämme niistä Michael Balconin tuottaman ja Victor Savillen ohjaaman brittiversion First a Girl (1935), jossa pääroolin sai brittimusikaalin suursuosikki Jessie Matthews ja säveltäjänä toimi Bretton Byrd. Sekä Blake Edwardsin suosikkitulkinnan Victor/Victoria (1982), joka päivitti vielä kerran seikkailun seksuaali-identiteetin hämmentävään maailmaan, pääroolissa rajojaan rikkova Julie Andrews ja säveltäjänä itse Henry Mancini.

Yhdysvalloissa 1930-luku oli elokuvalajien kiteytymisen aikaa. Kauhuelokuvan saralla RKO:n tuottama King Kong (1933) ei ollut ensimmäinen elokuva, jossa atavistinen hirviö tuhosi modernisuuden symboleita, mutta kuva rakastuneesta jättiläisapinasta, joka taistelee USA:n ilmavoimia vastaan Empire State Buildingin huipulla, oli surrealistisessa hulluudessaan omaa luokkaansa. Alkukuvana Walt Disneyn Technicolor-animaatio Pikku Hiawatha (Little Hiawatha, 1937)

Antti Alanen

Maailman elokuvan historia I -luentosarja Orionissa 30.10.–17.12. on Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen ja Avoimen yliopiston yhteisopetusta yhteistyössä KAVIn kanssa. Opetukseen osallistuminen on maksullista muille kuin HY:n tutkinto- ja vaihto-opiskelijoille. Ilmoittautuminen: https://courses.helsinki.fi