Dame Maggie Smith

02.05.2017 - 04.08.2017
Täydellinen ajoitus ja huippuunsa hiottu tekniikka ovat näyttelijä Maggie Smithin tunnuspiirteitä, onpa kyseessä sitten komedia, Shakespearen draama tai epookkitarina. Kuusi vuosikymmentä kestäneellä urallaan hänestä on tullut Britannian kansallisaarre ja maailman rakastama tähti.

Smith oli jo teatterilavojen tähti tultuaan kansainvälisen elokuvayleisön tietoisuuteen vuonna 1963. Anthony Asquithin ohjaama ja Terence Rattiganin käsikirjoittama hienostunut Hotel International (The V.I.P.s) kokoaa Lontoon Heathrow’n lentokentälle joukon elämänsä risteyskohdassa olevia matkustajia, joiden lento viivästyy sumun vuoksi. Tähtikaarti on nimen mukainen: Elizabeth Taylor, Richard Burton, Louis Jourdan, Orson Welles. Smith on Rod Taylorin esittämän liikemiehen lojaali sihteeri, joka neuvokkaana päättää pyytää konkurssin partaalla olevalle pomolleen apua Burtonin näyttelemältä monimiljonääriltä. Smith ei ainoastaan tee vaikutusta, Burtonin sanoin hän varastaa koko shown.

Maggie Smith voitti Oscarin Muriel Sparkin romaaniin perustuvasta draamasta Miss Jean Brodien parhaat vuodet (The Prime of Miss Jean Brodie, 1969). Tyttökoulussa Edinburghissa 1930-luvulla opettajana toimivan neiti Brodien rooli oli hänen lopullinen läpimurtonsa valkokankaille. Smith vangitsee taiteen, romantiikan ja fasismin aatteisiin omintakeisesti viehättyneenä mentorina, jonka opetuksella on arvaamattomia vaikutuksia hänen nuoriin suojatteihinsa.

Vuonna 1978 brittitähti pokkasi sivuosa-Oscarin episodielokuvasta Viikonloppu Kaliforniassa (California Suite). Uraansa elvyttelevä näyttelijä Diana Barrie (Smith) käy läpi tunteiden koko skaalan hermoillessaan Hollywoodin kuulua palkintoseremoniaa Neil Simonin käsikirjoittaman kokonaisuuden Lontoo-jaksossa.

Merchant-Ivoryn epookkidraama Hotelli Firenzessä (A Room with a View, 1985) pohjautuu E. M. Forsterin romaaniin. Kesäinen edvardiaanisen yläluokan kuvaus on romanttinen, nokkela ja haikea. Smith näyttelee huumorilla ja koskettavalla paatoksella nuoren neiti Honeychurchin (Helena Bonham-Carter) sopimattomuuksia kammoavaa seuraneitiä. Muissa rooleissa nähdään mm. Judi Dench ja Daniel Day-Lewis.

Kaipaus (The Lonely Passion of Judith Hearne, 1987) on kertomus viimeisestä toivonkipinästä rakkauteen ja onneen, jotka molemmat ovat väistäneet Smithin tulkitsemaa tukahdutettua ikäneitoa. Dublinilaisen täysihoitolan seinien sisäpuolella nähdään myös Bob Hoskins ja Wendy Hiller.

1990-luvulle tultaessa Smithin tahti ei hiipunut. Menestyksiin lukeutui Whoopi Goldbergin tähdittämä musiikkikomedia Nunnia ja konnia (Sister Act, 1992), joka Orionissa nähdään sing-along-näytöksenä. Smith näyttelee sanfranciscolaisen luostarin abbedissaa, joka vastentahtoisesti ottaa roistoja pakenevan kapakkalaulajan (Goldberg) suojelukseensa ja osaksi luostarikuoroa. Riemukkaan kohelluksen keskellä Smith osoittaa jälleen olevansa kuivan huumorin mestari.

Shakespearen Richard III (1995) muovautuu fasistiseksi dystopiaksi Richard Loncrainen eeppisessä, 1930-luvun Iso-Britanniaan sijoittuvassa draamassa. Maggie Smithin Yorkin herttuatar nähdään mm. Ian McKellenin, Annette Beningin, Robert Downey Jr:in ja Kristin Scott Thomasin rinnalla.

Robert Altmanin ohjaaman Gosford Parkin (2001) Oscar-sade ennakoi jo Downton Abbeyn menestystä, olihan sen takana tulevan tv-sarjan käsikirjoittaja Julian Fellowes. Smith on Trenthamin kreivitär, yksi nimikartanon vieraista, osana elokuvan huikeaa tähtikaartia, joiden metsästysviikonloppu muuttuu murhatutkinnaksi. 

Outi Heiskanen ja Anna Möttölä