Coen-veljekset 2000–2016

11.05.2017 - 11.08.2017
Coen-veljesten retrospektiivimme jatkuu siitä mihin vuosi sitten jäätiin. Nytkin on lupa odottaa veitsenterävää dialogia, viistoa satiiria ja perinteen ymmärrystä, jonka pohjalta voidaan nousta yllättäviin sfääreihin. Vakituiset työtoverit kuten kuvaaja Roger Deakins ja säveltäjä Carter Burwell tuovat kuhunkin elokuvaan erilaisen lookin ja soundin, ja näyttelijöistä paljastuu yllättäviä puolia.

Voi veljet, missä lienet? (O Brother Where Art Thou?, 2000) oli piruileva kunnianosoitus Preston Sturgesin komediaklassikolle Sullivan’s Travels. Sankarikolmikko (George Clooney, John Turturro, Tim Blake Nelson) pakenee kahlejengistä 1930-luvun pula-ajan Mississipissä ja aloittaa odysseian kotiin päin bluegrassin soidessa.

Mies joka ei ollut siellä (The Man Who Wasn't There, 2001) oli neo-noiria 1940-luvun James M. Cainin hengessä. Rikoksen syöveriin tempautuvaa parturia esittää Billy Bob Thornton. Tarinassa syvästä vieraudesta on oma tehtävänsä myös lentävillä lautasilla.

Sietämätöntä julmuutta (Intolerable Cruelty, 2003) päivitti klassista screwball-komediaa nykypäivään tarinassa, jossa avioerojuristi (Clooney) kohtaa avioeroista ammattinsa luoneen naisen (Catherine Zeta-Jones).

The Ladykillers (2004) oli veljesten ensimmäinen remake. Pohja oli englantilainen Ealing-komediaklassikko, jonka oli ohjannut Alexander Mackendrick. Tapahtumat siirrettiin Lontoosta nykypäivän Mississippiin. Roistoina nähdään Tom Hanks ja Marlon Wayans, ja vanhaa tätiä, jonka pitäisi olla helppo ryöstää, esittää Irma P. Hall.

Menetetty maa (No Country for Old Men, 2007), Coenien ensimmäinen kirjallisuusfilmatisointi, perustuu Cormac McCarthyn romaaniin. Texasilaisjännäri kertoo sivullisesta (Josh Brolin), joka saa käsiinsä huumegangsterien jättipotin ja peräänsä sekä poliisin (Tommy Lee Jones) että palkkatappajan (Javier Bardem). Tuloksena on yksi keskeisistä Coen-elokuvista.

Veljekset olivat parhaimmillaan myös elokuvassa Burn After Reading (2008). ”En protestoi, jos haluatte kutsua tätä komediaksi. Se kertoo tavallaan CIA:sta, fitness-kulttuurista ja nettideittailusta” (Joel Coen). Sieluttomasta elämäntavasta syntyy uudenlaista komediaa, ja näyttelijöistä, kuten Brad Pittistä, paljastuu uusia ulottuvuuksia.

A Serious Man (2009) on Coenien ankarimpia elokuvia, mutta siinä on lupa nauraa, joskaan ei ole varmaa mille. Elokuva käsittelee juutalaisuutta; se on Jobin kirjan omalaatuinen tulkinta ja merkittävimpiä Franz Kafkan henkisiä elokuvia. Coenien elokuvat eivät ole koskaan sovinnaisia, mutta yllätyksellisyys on tässä omaa luokkaansa.

Kova kuin kivi (True Grit, 2010), Coenien toinen kirjallisuusfilmatisointi, oli heidän ensimmäinen lännenelokuvansa, pääosissa Hailee Steinfeld teinityttönä jonka isä on murhattu ja Jeff Bridges juoppona sheriffinä Rooster Cogburnina. ”True grit” voitaisiin suomentaa ”sisuksi”. Tässä tarinassa kaikkien sisu on koetuksella.

Coen-veljesten ytimessä oltiin taas elokuvassa Inside Llewyn Davis (2013), jonka miljöönä on New Yorkin folkmusiikkiskene 1960-luvun alussa. Päähenkilö, fiktiivinen folklaulaja (Oscar Isaac), on lahjakas mutta jää vaille suosiota samaan aikaan kun esiin nousee nuori Bob Dylan. Näyttelijät esittävät laulunsa itse; kiinnostavan musiikin tuotti T Bone Burnett.

Hollywood-satiiri Hail, Caesar! (2016) kertoo studiopäälliköstä (Josh Brolin), jonka tehtäviin kuuluu pitää tähtien skandaalit poissa etusivuilta. Samalla irvaillaan raamattuspektaakkelien kulta-ajalle 1950-luvulla ja kaikelle muullekin mitä mustan listan ja tähtiloiston aikakauteen kuuluu.

Antti Alanen