Alvar Aalto ja Filmistudio Projektio

14.05.2017 - 18.06.2017
Arkkitehti Alvar Aalto oli vuosina 1934–1936 toimineen Filmistudio Projektion, Suomen ensimmäisen elokuvakerhon, puheenjohtaja ja tulisielu.

Alvar Aalto rakasti elokuvaa, Charles Chaplin oli hänen suosikkinsa ja Nykyaika (Modern Times, 1936) hänen lempielokuviaan. Sekä Aallon että Chaplinin missiona oli kamppailla sellaista kehitystä vastaan, jossa ihmisestä tulee muukalainen omassa maailmassaan. Göran Schildtin kolmiosaisen Aalto-elämäkerran toinen osa Nykyaika sai nimensä Chaplinin mukaan.

Projektion lempiohjaaja oli René Clair, ja nähtävänä oli myös modernisuuden satiiri Meidän on vapaus (A nous la liberté, 1931), jonka yhtymäkohdat Nykyaikaan ovat selvät. Clairin elokuvan sydämellinen pariisilaisuus ja yhteishengen lempeä korostus tuovat siihen erilaisen ja omaperäisen leiman.

Projektiossa voitiin nähdä Suomessa kiellettyjä elokuvia, jotka ovat sittemmin nousseet klassikoiksi. Niihin kuului Josef von Sternbergin Sininen Enkeli (Der Blaue Engel, 1930), jonka ansiosta Marlene Dietrichistä tuli supertähti.

Neuvostoelokuvia ei Suomessa 1930-luvulla juuri nähty, poikkeuksena Projektio. Viktor Turinin Turksib (1929) on klassinen montaasielokuva jättiläismäisestä rautatiehankkeesta. Se oli innoittanut suomalaisen taiteellisen dokumenttielokuvan perustajia Heikki Ahoa ja Björn Soldania, kuten Suomi kutsuu (1932) todistaa.

Sergei Eisensteinin järisyttävästä, keskeneräisestä Meksiko-elokuvasta Projektiossa nähtiin Sol Lesserin leikkaama versio. Esitämme samasta materiaalista Marie Setonin ja Paul Burnfordin näkemyksen Time in the Sun (1933/1939), jonka toi Suomeen Aito Mäkinen.

Alvar Aalto ja Filmistudio Projektio -juhlaohjelmassa esitellään dadaismia (René Clairin Entr’acte, 1924), Aallon taiteilijaystäviä (Fernand Légerin Ballet mécanique, 1924 ja László Moholy-Nagyn ein lichtspiel schwarz-weiss-grau, 1930) ja montaasielokuvaa (Ahon & Soldanin Vauhtia – Tempo 1–2, 1934). Projektio toi myös elokuvasurrealismin Suomeen (Luis Buñuelin ja Salvador Dalín Andalusialainen koira, 1928).

Projektio esitteli Suomessa myös Jean Cocteaun elokuvamiehenä. Runoilijan veri (Le Sang d'un Poète, 1930) oli Cocteaun ”orfisen trilogian” avaus. Piirroksen eloon heräävä suu, toiseen maailmaan johtava peili ja kulku kosmista tuulta vastaan ovat Cocteaun unohtumattomia kuvia.

”Queer sensibility” ilmeni hienostuneesti Cocteaulla, samoin Leontine Saganin elokuvassa Mädchen in Uniform (Murrosiässä, 1931), pääosissa Dorothea Wieck sympaattisena opettajana ja Hertha Thiele häneen rakastuvana oppilaana. Opettajan ”jokainen ele kertoo hävityistä taisteluista, haudatuista toiveista ja sublimoiduista haluista” (Siegfried Kracauer).

Antti Alanen

Alvar Aalto – taide ja moderni muoto -näyttely Ateneumissa 11.5.–24.9.2017
Ateneum-salissa luento ke 17.5. klo 17 Ville Suhonen ja Jari Sedergren: Filmistudio Projektio, Alvar Aalto ja elokuvasensuuri

Yhteistyössä: Ateneum

Kiitos: Goethe-institut, Hattula Moholy-Nagy, Risto Jarva -seura