30 vuotta Rakkautta & Anarkiaa

16.08.2017 - 05.01.2018
Rakkautta & Anarkiaa täyttää 30 vuotta. Suomen suurimmaksi elokuvatapahtumaksi kasvanut festivaali aloitti Image-lehden järjestämänä elokuvaviikkona. Vuosien varrella R&A:ssa on esitetty lähes 3000 elokuvaa. Suurinta osaa niistä ei ole muuten Suomessa valkokankaalla nähty.

Gregg Araki on tyypillinen R&A-ohjaaja: hän on amerikkalaisen indie-elokuvan omapäisimpiä tekijöitä, voimakkaasti queer ja leikkisästi postmoderni. Festivaali on esitellyt Arakin tuotantoa vuoden 1996 Doom Generationista alkaen. Mysterious Skin (2004) on tunteellinen ja unenomainen kertomus aikuisuutta etsivistä pojista, jotka kantavat hyväksikäytön taakkaa. Elokuva teki pääroolien Joseph Gordon-Levittistä ja Brady Corbetista uskottavia indie-tähtiä.

R&A:n ensimmäisinä vuosina esiteltiin useiden sittemmin etabloituneiden ohjaajien tuotantoa retrospektiiveinä. Stephen Frearsilta nähtiin vuonna 1989 kolme teosta, joista tuorein oli thatcherismiä kritisoiva Sammyn ja Rosien naimapuuhat (Sammy and Rosie Get Laid, 1987). Sen käsikirjoittaja Hanif Kureishi myös vieraili R&A:ssa kolme vuotta myöhemmin – ja pettyi tylsään Helsinkiin.

Spike Leen elokuvia nähtiin Suomessa ensimmäistä kertaa R&A-festivaalilla, joka korosti urbaaniuttaan. Do the Right Thingissä (1989) Brooklynin kaduilla kytee rotumellakka.Yhteiskunnallista provokaatiota, hienosti näyteltyjä tyyppejä ja Public Enemyn räppiä tykittävä draamakomedia oli uuden afroamerikkalaisen elokuvan airut.

R&A esitteli suomalaisille myös animen virstanpylväitä, kuten ensimmäiset mahdollisuudet nähdä Hayao Miyazakia valkokankaalla. Porco Rosso (1992) esitettiin festivaalilla 1993, useita vuosia ennen kuin ohjaajan globaali suosio alkoi Prinsessa Mononokesta.

Quentin Tarantinon toisen ohjauksen Pulp Fictionin (1994) näytännöt kuuluvat festivaalin historian ikimuistoisimpiin. Keväällä Cannesissa Kultaisen palmun voittaneen elokuvan huhuttiin joutuvan vielä leikkauspöydälle ja tarina parsittaisiin kronologiseen järjestykseen. Liput täyspituisiksi tiedettyihin syksyn R&A-esityksiin menivät kuin kuumille kiville, ja yleisö otti elokuvan vastaan voimakkaasti myötäeläen.

Pariisin lähiöt kuohuvat Mathieu Kassovitzin Vihassa (La Haine, 1995). Se aloitti ranskalaisessa elokuvassa uutta nuorten tekijöiden aikaa, jota R&A esitteli tuoreeltaan. Shunji Iwain huikenteleva rock-ooppera Swallowtail Butterfly (1998) oli R&A:n erityislöytö ja festarihitti, jota on harvoin nähty Japanin ulkopuolella.

Sofia Coppolan esikoisohjaus The Virgin Suicides (1999) esitteli kypsän ja herkän tekijän, josta tuli yksi amerikkalaisen elokuvan kärkiohjaajista. Tuona syksynä festivaalin pääteatterina oli vasta toista vuotta Bio Rex, johon R&A palaa Lasipalatsin remontin jälkeen syksyllä 2018.

Hongkongilaisen action-romantikko John Woon vierailu ja retrospektiivi vuoden 1993 R&A:ssa ovat monille festivaalin historian kohokohta. Woon tuotannollisesti kunnianhimoisin teos oli tuolloin Hard Boiled (1992), jonka luotibaletti häkellytti katsojat Maximissa. Myöhemmin vielä suomalaisen sensuurin hampaisiin ja kokonaan kielletyksi joutunutta elokuvaa ei ole esitetty Suomessa valkokankaalla 24 vuoteen.

Kalle Kinnunen

Orionissa juhlitaan 30-vuotiasta festivaalia myös kolmella retrospektiivilla: Lina Wertmüller, Paul Verhoeven ja Hayao Miyazaki.

Sarjan käynnistyessä julkistetaan Kalle Kinnusen ja Lauri Lehtisen kirja 30 vuotta rakkautta & anarkiaa (Like 2017).