Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Wo hu cang long/Crouching Tiger - Hidden Dragon
Ohjaaja: 
Ang Lee
Henkilöt: 
Yun-Fat Chow, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chen Chang
Lisähenkilöt: 
musiikki Tan Dun • käsikirjoitus James Schamus Wang Du-Lunin romaanista
Maa: 
Kiina/Taiwan/USA/Hongkong
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
12
Kesto: 
121 min
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
osa Helsingin juhlaviikkojen Fokus: Kiina -ohjelmistoa
Riemastuttava taistelulajispektaakkeli Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (Wo hu cang long / Crouching Tiger, Hidden Dragon, 2000) on taiwanilaissyntyisen ohjaaja Ang Leen rakastava kunnianosoitus kiinalaisen toimintaelokuvan, wuxia-lajityypin 1960-luvun kultakaudelle. 1700-luvulle Qing-dynastian aikaiseen Kiinaan sijoittuvassa klassisessa tarinassa taistellaan kunniasta, vapaudesta ja rakkaudesta. Pääosissa nähdään tähdet Yun-Fat Chow ja Michelle Yeoh sekä huikean debyyttiroolin tekevä Ziyi Zhang. Elokuvan omaperäisen, lyömäsoittimille sävelletyn musiikin on tehnyt Helsingin juhlaviikkojen ja Orionin vieraaksi saapuva Tan Dun.

Melkein kaikki kiinalaiset ohjaajat tuntuvat haluavan tehdä wuxia pianin, taistelutaidoista ja urheudesta kertovan elokuvan. Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on samanaikaisesti hänen poikavuosiensa unelma ja hienostunut yritys yhdistää halu palata kiinalaisille juurilleen samalla kun tekee elokuvan globaalille yleisölle. Viimeisin klassinen tämän lajin elokuva oli King Hun Zenin kosketus, joka nähtiin Cannesin kilpailusarjassa vuonna 1975. Sitä ihailtiin laajalti, mutta lännessä se ei koskaan tavoittanut muuta kuin erikoistuneen yleisön.

Lee, hänen vakiokäsikirjoittajansa James Schamus ja heidän rahoittajansa niin Yhdysvalloissa kuin Itä-Aasiassakin (puhumattakaan tunnetusta säveltäjästä Tan Dunista, joka on tehnyt elokuvaan hyvin omaperäisen lyömäsoittimille sävelletyn musiikin), laskivat sen varaan, että John Woon, Tsui Harkin ja Hongkongin toimintaelokuvat ylipäätään ovat luoneet kansainvälisen yleisön, joka hyväksyy tämän vanhan lajityypin henkiin herättämisen kiinankielellä. Ilmeisesti he olivat oikeassa.

Hämmästyttävintä elokuvassa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on se, että se on niin monissa suhteissa täysin lajityyppiin sidottu. Sen sijaan että turvautuisi lajin uudistamiseen kuten Wong Kar-Wai elokuvassa Dung che sai duk/Ashes of Time ja Tsui Hark elokuvassa The Blade, Leen elokuva katsoo suoraan takaisin lajin 60-luvun huipputöihin – siksi mukana on Cheng Pei-Pei, nykyisin New Yorkissa asuva tanssija-koreografi, joka tähditti King Hun elokuvaa Da Zui Xia / Come Drink with Me (1965) ja sen jatko-osaa Jin Yanzi /Golden Swallow (1968), jonka ohjasi Zhange Che. Kutakuinkin kaikki elokuvan teemat, motiivit ja tapahtumat olisivat sopineet noihin elokuviin. Lajityypin rutiineihin kuuluvat varastettu käsikirjoitus, salaiset taistelulajitekniikat ja miekkailutaidot hallitseva nuori nainen.

Osaksi johtuen Zhang Ziyin huikeasta roolisuorituksesta, jossa on paljon enemmän substanssia kuin hänen debyyttiroolissaan Zhang Yimoun elokuvassa Tie kotiin, Jenin hahmo dominoi elokuvaa. On varsin hämmästyttävää nähdä tällaisen melkein aloittelijan jättävän varjoonsa sellaista kaliiberia olevat konkarit kuin Chow Yun-Fat ja Michelle Yeoh. Ohjaajalla on ollut kylliksi järkeä antaa tytön hoitaa homman kotiin. Jen saa kaikki vakiokohtaukset elämään alkaen öisestä ilmassa tapahtuvasta yhteenotosta Shu Lien kanssa miekan varastamisen yhteydessä klimaattiseen puiden latvoissa tapahtuvaan kaksintaisteluun Li Mu Bain kanssa – jälkimmäinen on pikemminkin pyörryttävää viettelemistä kuin varsinaista kamppailua. Zhang Yiyin myös hoitaa elokuvan koomisen kohtauksen, romuluisten, aseistautuneiden miehenroikaleiden raivaamisen pois tieltä pikkukaupungin kapakassa. Häneen verrattuna Chang Chen (joka oli niin tenhoava Edward Yangin elokuvassa Kirkkaampi kesäpäivä) tuo mukaan vain hieman lisäväriä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on kaiken aikaa viihdyttävä ja riemastuttava lajityyppielokuva, mutta ylittää kyllä lajin parilla hätkähdyttävällä tavalla. Yksi on Matrixin jälkeinen toimintakoreografia, joka kirjaimellisesti vie taistelukohtaukset uusiin sfääreihin. Toinen on elokuvan ilmeisen feministinen ote. Jade Foxin ja hänen suojattinsa Jenin lähtökohtana on ajatus, että miehiä tulee vihata ja he näkevät kaikki toimintansa patriarkaatin vastaisina. Euforinen viimeinen otos antaa ymmärtää, että siskokset todella voivat selviytyä hommasta kaksistaan.                                            

– Tony Rayns, Sight & Sound, January 2001 / HB 19.3.2003