Pelon tunne (1961)

Taste of Fear/Ett skrik av fruktan
Ohjaaja: 
Seth Holt
Henkilöt: 
Susan Strasberg, Ann Todd, Ronald Lewis, Christopher Lee
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Jimmy Sangster • kuvaus Douglas Slocombe
Maa: 
Iso-Britannia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
kokonaiskesto noin 100 min
Teemat: 
CHRISTOPHER LEE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
alkukuvina esitetään traileri elokuvasta Herkules voittaa helvetin (ohj. Mario Bava, 1961) sekä tallenne Christopher Leen Suomen-vierailusta 2002 (Antti Isoaho)
Tuotantoyhtiö Hammer teki goottikauhun rinnalla psykotrillereitä, joiden helmi on Seth Holtin Pelon tunne (Taste of Fear, 1961). Se oli yhtiön tuotannosta Christopher Leen henkilökohtainen suosikki, jonka hän myös esitteli Orionissa Hammertime-yleisölle. Pyörätuolilla liikkuva perijätär (Susan Strasberg) selvittää Rivieralla kadonneen isänsä mysteeriä ja törmää painajaismaisiin näkyihin.

Vuonna 1957 englantilainen kauhuelokuva vasaroi itsensä tehokkaasti markkina-aukkoon, joka oli jo kauan ollut tyhjänä. Pienehkön brittiyhtiön Hammerin uudet versiot vanhoista Universal-klassikoista osoittautuivat valtaviksi menestyksiksi Atlantin molemmin puolin. Mutta vaikka Hammer kytkeytyi aiheiltaan vanhaan kauhuelokuvaan, oli sen tulkinta uudenlainen. Vanhan kauhuelokuvan hillityn, viitteellisen ilmaisun tilalle Hammer ryöpsäytti värikkään, vitaalisen ja eksplisiittisen kertomatavan. Itse asiassa Hammerin tyyli toi elokuvaan kauhukirjallisuuden toisen perinteisen valtavirtauksen, jota David Pirie kutsuu tri Varman The Gothic Flame -teosta seuraten “schauerromantisch”-tyyliksi (kirjallisuudessa sen edustajia ovat M.G. Lewis, Mary Shelley ja Bram Stoker).

Erotukseksi viitteellisen brittiläisen aavetarinan “radcliffeläisestä” perinteestä, johon kaikki siihenastinen kauhuelokuva oli kytkeytynyt Hammerin tunnusmerkkinä oli kauhujen kouriintuntuva esittäminen (graphic horror). Hammer teki elokuviaan niukoilla budjeteilla, kuvasi ne pääasiassa samoilla kuvauspaikoilla ja käytti niiden teossa tuttua ammattiväkeä. Varhaisten menestystensä myötä Hammer organisoitui tehokkaaksi työpajaksi. Sen elokuvat olivat eksploitaatioelokuvia, mutta Hammer piti niiden valmistuksessa kiinni tietyistä standardeista ja tyylivaatimuksista. Se pyrki tekemään yleisöä houkuttelevaa elokuvaa, vältellen kuitenkin luisumasta halpaan, kyyniseen roskaan. Hammer tuotti vitaalista populaaria elokuvaa ja tasapainotteli siten kuin trapetsilla, mitä Peter Wollen on luonnehtinut huomautuksella “kaupallista taidetta uhkaa muuttuminen huoraksi ja epäkaupallista taidetta jääminen vanhaksipiiaksi”.

Seth Holt ohjasi muutaman elokuvan Hammerille ennen varhaista kuolemaansa ja toi uutta virettä yhtiön tuotantoon. Pelon tunne on Holtin ensimmäinen elokuva, jolla on ilmeiset esikuvansa Psykossa ja ranskalaisen Henri-Georges Clouzot’n thrillerissä Pirulliset. Elokuvan tarina pyörätuolilla liikkuvasta perijättärestä joka etsii äitipuolensa tappamaksi luulemansa isänsä ruumista, ei ehkä tarjoa riittävästi ainesta Holtin hallitulle pyrkimykselle luoda siitä itsenäinen teos. Se että kaikki eivät ole sitä miltä näyttävät on hieman liian ilmeistä alusta alkaen; loppujaksoissaan elokuva kiertyy kuitenkin tiukasti kuin korkkiruuvi, ja Ann Todd äitipuolen osassa näyttelee hienolla neuroottisella särmällä.

– Antti Alasen (Musta peili) ja muiden lähteiden mukaan