Meren hiljaisuus (1949)

Le Silence de la mer/Havets tystnad
Ohjaaja: 
Jean-Pierre Melville
Henkilöt: 
Howard Vernon, Nicole Stéphane, Jean-Marie Robain
Lisähenkilöt: 
kuvaus Henri Decaë
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
S
Kesto: 
88 min + 18 min
Teemat: 
JEAN-PIERRE MELVILLE 100
Kopiotieto: 
2K DCP
Lisätieto: 
Vercorsin romaanista • alkukuvana Twenty-Four Hours in the Life of a Clown (Vingt-quatre heures de la vie d’un clown, 1946), dokumenttielokuva klovneista Béby ja Maiss
Jean-Pierre Melvillen esikoispitkä Meren hiljaisuus (1949) pohjaa Vercorsin samannimiseen, Ranskan sodanaikaisen vastarintaliikkeen Raamatuksi kuvattuun romaaniin. Aihe oli arka ja Vecors kielsi ehdottomasti sen kuvaamisen. Melville sai luvan sillä ehdolla että valmis elokuva näytettäisiin ennakkoon vastarintaliikkeen edustajille ja elokuva tulisi elokuvateattereihin vain jos he kaikki hyväksyisivät sen. Melvillen uhkapeli kannatti. Elokuva sai ensi-iltansa huhtikuussa 1947 ja siitä tuli menestys.

Vercorsin romaani "Le Silence de la mer" ilmestyi jo sodan aikana ja sai välittömästi aseman ranskalaisen vastarintaliikkeen "Raamattuna". Jean-Pierre Melville luki teoksen Lontoossa 1943 ja oli heti ehdottoman vakuuttunut, että siitä tulisi hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa. Näin myös kävi, mutta vasta melkoisten vaikeuksien jälkeen. Melvillen oli perustettava itsenäinen tuotantoyhtiö, kuvattava mille tahansa materiaalille mitä sai käsiinsä ja tavoitettava teollisuuden ja vakiintuneiden ammattilaisten ylenkatseen lisäksi myös kirjailijan vastarintaa. Vercors kielsi ehdottomasti kirjansa elokuvasovituksen, mutta Melville antoi takuun, että valmis elokuva näytettäisiin kirjailijan valitsemille vastarintaliikkeen edustajille ja jos yksikin heistä vastustaisi elokuvan julkista esittämistä, sitä ei esitettäisi. Melvillen uhkapeli onnistui.

Yleisesti ottaen ranskalainen elokuva onnistui vasta 1970-luvulla lähestymään saksalaismiehityksen ja "yhteistyön" ongelmaa todenmukaisesti. Tässä vaiheessa Melville oli jo kuitenkin tehnyt aiheesta kolme elokuvaa, joiden rehellisyyttä ja tinkimättömyyttä ei voi asettaa kyseenalaiseksi: Meren hiljaisuus, Kiusaus (1961), Tuntemattomat sankarit (1969). Mestarillisella tavalla ja miltei näkymättömin keinoin Meren hiljaisuus vangitsee sodanaikaisen ilmapiirin ja laajemman maanalaisen tapahtumisen kolmen ihmisen kautta. Aristokraattinen, sivistynyt saksalainen upseeri on majoitettu maaseudulle ranskalaisen vanhuksen ja tämän sisarentyttären taloon. Vanhus ja nainen suhtautuvat miehitysupseeriin kuin tämä olisi pelkkää ilmaa.

Tapahtumat ovat korostetun niukkoja, Melvillen valitsema tyylilaji vaikea ja rohkea. Asiat välittyvät pitkien monologien, katseiden, ilmeiden ja eleiden kautta. Saksalaisupseeri tuntee tarvetta selittää ja motivoida osaansa ja olemistaan Ranskassa. Vastatusten isäntäväen hiljaisuuden ja kylmyyden kanssa hän aloittaa pitkät yksinpuhelunsa, joihin hän ei saa ulkoista vastakaikua. Reaktiot tapahtuvat sisäisellä, lausumattomalla, moniselitteisellä tasolla.

"Pidin valtavasti juuri Vercorsin tarinan epäelokuvallisesta puolesta, joka välittömästi johti ajatukseen tehdä epäelokuvallinen elokuva. Halusin tavoittaa kielen joka rakentuisi pelkästään kuvista ja äänistä ja josta liike ja toiminta olisivat enemmän tai vähemmän poissuljettuja. Niinpä loin elokuvan hieman samaan tapaan kuin oopperan… Saan joskus lukea, että 'Melville on bressonilainen'. Ikävä sanoa, mutta Bresson se on aina ollut melvilleläinen. Synnin enkelit ja Naisen kosto eivät vielä ole bressonilaisia, kun taas Papin päiväkirja on Melvilleä: jotkut kuvat ovat identtisiä Meren hiljaisuudeen kuviin, puhumattakaan kertojan käytöstä. Itse asiassa Bresson ei kieltänyt, kun Bazin kerran esitti hänen saaneen vaikutteita minulta. Kaikki tämä on sen jälkeen unohdettu." (Melville).

– Rui Nogueiran (Melville on Melville, 1971) ja muiden lähteiden mukaan