Sanokaa mitä näitte + Orpojen joulu

Berätta vad ni såg/Tell Us What You Saw + Christmas in the Distance
Ohjaaja: 
Kiti Luostarinen + Anu Kuivalainen
Maa: 
Suomi + Suomi
Tekstitykset: 
English subtitles + English subtitles
Ikäraja: 
S + S
Kesto: 
55 min + 32 min
Teemat: 
DOKUMENTTIELOKUVASARJA: SANOKAA MITÄ NÄITTE
Kopiotieto: 
16 mm + 16 mm
Lisätieto: 
dokumenttiretki muistin ja unohduksen maailmaan yhden perheen muistojen kautta + dokumenttielokuva naisesta, joka matkustaa vieraaseen kaupunkiin etsimään isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut
Kirjan ja sarjan nimi tulee Kiti Luostarisen elokuvasta Sanokaa mitä näitte (1993). Mikä olisi sopinut paremmin, kun haastatellaan dokumenttien tekijöitä? Luostarisen elokuva ja Anu Kuivalaisen Orpojen joulu (1994) olivat keskeisiä henkilökohtaisen dokumentin synnyssä.

SANOKAA MITÄ NÄITTE

"Sinun on unohdettava, koettava täydellisen unohduksen kauheus, vaikka vain pieneksi hetkeksi, ymmärtääksesi, että muisti on sinun elämäsi ydin ja koossapitävä voima. Muisti antaa sinulle jatkuvuuden tunteen, kokemuksen eletystä elämästä. Se on koko persoonallisuutesi ehto, ilman sitä olet hukassa itseltäsi ja muilta. Kumarra sitä."

Jos ihmisen identiteetti, olemassaolo persoonana, perustuu muistiin, niin mitä tapahtuu ihmiselle kun hän ei enää muista? Mitä on todellisuus, jos eri ihmiset muistavat sen aivan eri tavoilla? Voiko muistaminen vapahtaa ihmisen jostakin sisimpään kertyneestä tiedostamattomasta pahasta? Eikö toisinaan ole parempi unohtaa kuin muistaa? Mitä ihminen voi muistaa? Mitä hän haluaa muistaa? Voiko kukaan todella sanoa: "Muistan selvästi, kuinka…"?

Näitä kysymyksiä pohtii Kiti Luostarinen elokuvassaan "Sanokaa mitä näitte". Kun dementoituva äiti katoaa jonnekin yhä kauemmas menneeseen, kokoaa Kiti sisaruksensa kertomaan muistojaan lapsuudesta. Jokainen muistaa tapahtumia aivan eri tavalla, toisen totuus on toiselle aivan tuntematon, jokainen on unohtanut jotain aivan tyystin. Hypnoosin avulla on kuitenkin mahdollista muistaa pois painuneita asioita. Ihminen on muistinsa muokkaama - "myös unohtuneet hetket vaikuttavat ihmiseen; kaikki on muistissa, vain mieleenpalauttaminen on estynyt".

Kertojan hiljainen pohdiskelu, sisarusten puheenvuorot, perhevalokuvat ja arkistofilmit muodostavat assosiaatioiden mukaan etenevän tarinan, joka lopulta kertoo paljon yleisemmistä asioista kuin Luostarisen perheen historiasta. Ihmisen elämässä on hyvin vähän ehdottoman tosia ja yksiselitteisen selviä asioita. Jokainen meistä kantaa sisällään salaperäistä maailmaa, suurempaa kuin itsekään aavistamme.

– Eila Anttila 1.10.1999

ORPOJEN JOULU

Kun "Orpojen joulu" julistettiin vuoden 1994 Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun voittajaksi, se tuli Anu Kuivalaiselle suurena yllätyksenä - olihan kyseessä oppilastyö ja oikeastaan vasta tekijänsä ensimmäinen elokuva. Kävi kuitenkin ilmi, että tämä äärimmäisen henkilökohtainen työ oli koskettanut syvästi jotain sellaista tunteiden kohtaa, jonka moni katsoja löysi sisältään.

"Orpojen joulu" on äänten ja kuvien mosaiikkimaisena koosteena toteutettu kertomus siitä, miten 27-vuotias Anu lähtee etsimään isäänsä, jota hän ei ole koskaan nähnyt kuin yhdessä valokuvassa. Se on matka tunteiden vuoristoradalla: Anu pelkää puhelinta, pelkää ettei ole sellainen tytär jonka isä hyväksyisi, rohkaisee mielensä, itkee pettymystään, toivoo, vihaa, jännittää, hyväksyy lopulta itsensä ja isänsä sellaisina kuin he ovat. Ja katsoja jännittää ja helpottuu hänen mukanaan.

"Orpojen joulun" ihme syntyy tavasta, jolla siinä on pystytty yhdistämään hyvin tietoinen elokuvan palasten tallentamisen ja kokoamisen prosessi välittömään henkilökohtaiseen tunteiden näyttämiseen ja oman sisimmän avaamiseen - tavallaan siinä ollaan koko ajan sekä oman minän sisällä että sen ulkopuolisena tarkkailijana, yhtä aikaa näkijänä ja kokijana. Elokuvan kantavana pohjana on ääniraita: Anun puhetta tunteistaan ja ajatuksistaan, keskustelua kuvaaja-miehensä kanssa sekä ne muutamat ratkaisevat puhelinkeskustelut. Mustavalkoiset tämän päivän kuvat ovat paloja Anun matkasta: maanteitä, huoneita, Anun kasvot. Lapsuus välähtelee mukana kaitafilmiotoksissa.

Kuten Kiti Luostarisen "Sanokaa mitä näitte" -elokuvassa toteutuu "Orpojen joulussakin" se ilmiö, että mitä syvemmälle henkilökohtaiseen mennään, sitä yleisemmäksi taide ja tarinat muuttuvat.

– Eila Anttila 1.10.1999