Leena + Tähtisilmä

+ Stjärnöga
Ohjaaja: 
Sakari Jurkka + Matti Oravisto
Henkilöt: 
Heidi Krohn, Matti Oravisto, Eija Karipää + Heidi Krohn, Jussi Jurkka, Hillevi Lagerstam
Lisähenkilöt: 
tuottaja Veikko Itkonen • musiikki George de Godzinsky + tuottaja Veikko Itkonen • musiikki George de Godzinsky
Maa: 
Suomi + Suomi
Tekstitykset: 
ei tekstitystä + ei tekstitystä
Ikäraja: 
K7 + S
Teemat: 
VEIKKO ITKONEN
Lisätieto: 
vieraana Heidi Krohn
Tuottajana Itkosella oli kaksi projektia ylitse muiden: Heidi Krohn ja Jack Witikka. Krohn napattiin Sakari Jurkan ohjaaman Leenan (1954) pääosaan suoraan teatterikoulun penkiltä. Uudenlaista raikkautta henkivä kaupunkilainen tuhkimotarina on yhä vuosikymmenensä valloittavimpia – joskin aliarvioiduimpia – kotimaisia komedioita. Ohjaajansiipiä kokeillut Matti Oravisto yritti toistaa Leenan ilmavan hengen kahvilähetti-ilottelussa Tähtisilmä (1955), mutta jäi jälkeen kaikessa muussa paitsi päätähden lumovoiman taltioimisessa. Tuliolta ostetun, Regina Linnanheimon laatimaksi väitetyn käsikirjoituksen jälkipuinti eri oikeusasteissa venyi puolen vuosikymmenen mittaiseksi.

LEENA

Leenan tuotanto käynnistyi, kun Veikko Itkonen oli kiinnittänyt huomionsa Heidi Krohniin, toisen vuosikurssin teatterikoululaiseen, professori Eino ja näyttelijä Kerttu Krohnin tyttäreen. Lavastajana ja Suomi-Filmin Uutisaitan päätoimittajana tunnettu nimimerkki Roy alias Tapio Vilpponen laati nopeasti komedia- ja veijariviritteisen käsikirjoituksen. Elokuvan ohjaajaksi Itkonen kiinnitti ensikertalaisen, Sakari Jurkan. Elokuvanteon piti alkaa kesällä 1954, mutta hanke siirtyi syksyyn näyttelijälakon vuoksi.

Viivästys johti siihen, että Heidi Krohnin piti valita joko Leena tai Teatterikoulu. "Menin kotiin ja mietin ankarasti, mitä tekisin. Olin siihen asti lähinnä itkenyt koulun vessassa, sillä mikään ei tuntunut sujuvan Teatterikoulussa. Eihän minulla ollut silloin vielä minkäänlaista elämänkokemusta, teatterissa työskentelemisestä puhumattakaan. Koin siirtymisen elokuvanteon pariin hyvin vapauttavana: ihanaa, nyt minä lähden!" Krohn kertoo elämäkerrassaan Heidi Krohn - Elämäni kivet.

Leenan hyvä yleisömenestys sai tuottajan jatkamaan yhteistyötä näyttelijättären kanssa — seurasi Tähtisilmä ja vielä kaksi muutakin elokuvaa, joissa Heidi Krohnilla oli keskeinen naisrooli. Krohn ei palannut Teatterikouluun, mutta on kertonut elokuvissa saadun menestyksen edesauttaneen häntä myöhemmin teatteriuralla.

Tuottaja Veikko Itkonen nähdään kameran edessä kahdessa pikkuroolissa, miehenä tavaratalossa ja lentokoneen kapteenina. Tuotantoyhtiön studiopäällikkö ja järjestäjä esittävät tavaratalon etsiviä, Suomi-Filmin studiopäällikkö Eino Räisänen konstaapelia. Suomi-Filmistä on elokuvaan lainattu myös uutiselokuvaaja Väinö Kolhonen, "Tommo", kameroineen.

Leena myytiin Neuvostoliittoon, jossa sitä esitettiin Röyhkeä tyttö -nimisenä. Se osallistui myös ensimmäiselle ulkomailla pidetylle suomalaisen elokuvan viikolle Moskovassa marraskuussa 1956.

- Toim. Riikka Pennanen Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

TÄHTISILMÄ

Kun tuottaja Veikko Itkosen ensimmäinen Heidi Krohn-elokuva Leena (1954) oli osoittautunut hyväksi yleisömenestykseksi, hän päättii jatkaa samalla linjalla. Itkonen hankki Teuvo Tuliolta Regina Linnanheimon käsikirjoituksen, josta lopullisen kuvakirjan teki Tapio Vilpponen. Alkuteksteissä ei kuitenkaan mainita yhtään käsikirjoittajaa – syystä joka kuuluu Suomen elokuvahistorian monimutkaisimpiin tapauksiin: käsikirjoituksen tekijänoikeuskysymyksiä puitiin nimittäin vuosikausia aina Korkeinta Oikeutta myöten.

Tähtisilmän alkuperäisaiheeksi on jäljitetty Dario Niccodemin italialainen näytelmä ”Scampolo”, josta Hans Steinhoff ohjasi Suomessakin nähdyn saksalaisen elokuvan Scampolo (1932), käsikirjoittajina Billy Wilder ja Max Kolpe. Teuvo Tulion aloitteesta säveltäjä Tapio Olomäki laati aiheesta 1940-luvun alussa  19-sivuisen synopsiksen ”Orpotytön valssi”, josta puolestaan Regina Linnanheimo teki käsikirjoituksen Tuliolle nimeltään ”Kahvi-Maija”. Tämän käsikirjoituksen Itkonen osti Tuliolta ja jätti edelleen Vilpposen muokattavaksi. Lopun radiokohtauksen Vilpponen lainasi lähes sellaisenaan Annemarie Selinkon romaanista ”Huomenna kaikki on paremmin”. Oikeuskäsittelyssä Ilomäki ei saanut vaatimaansa korvausta Itkoselta.

Nykyään nähtynä Tähtisilmä osoittautuu varsin viehättäväksi pieneksi komediaksi. Osaavien näyttelijöiden ja Royn tavallista uskaliaammin arkipäivään paneutuvien lavastusten ohjella ansio kuuluu ohjaaja Orvaistolle. Aikakauden kotimaisille komedioille tyypillinen hitaus ja jäykkyys loistavat poissaolollaan. Tarina kulkee kaikkine kliseineenkin – päähenkilön kokemat ”yllättävät onnenpotkut” – luistavasti ja pakottomasti kuin hengitys raikkaassa kevätsäässä. Suomalaisen elokuvan kannalta oli ilmeinen tappio, ettei Oravisto jatkanut ohjaajana vaan pitäytyi tämän kolmannen ohjaustyön jälkeen näyttelijän tehtävissä. Tähtisilmässä on hetkittäin samantapaista viehätystö kuin René Clairin romanttisissa pariisilaisen katuelämän kuvauksissa – mutta supisuomalaisin tunnuspiirtein.

Koko show’n ovat vähällä varastaa Aku Korhonen ja Niilo Tarvajärvi loppupuolen mahtavalla kohtauksellaan. Tarva haastattelee professoriksi muuntautunutta Akua radion suoraan lähetykseen. Professori on tutkimuksissaan saanut selville onnen salaisuuden, mutta unohtanut muistiinpanonsa kotiin. Sekavaan tilanteeseen ilmestyy Heidi Krohnin Maija kahvipannu kuumana, komentaa professorin kahville ja puhkeaa itse laulamaan tietämättä suoran lähetyksen olevan kaiken aikaa käynnissä!

- Kari Uusitalon (1991), Tarmo Poussun (1991) ja muiden lähteiden mukaan