Auringon pikku myyjätär (1999) + Frangi (1994)

La petite vendeuse de Soleil + Le franc
Ohjaaja: 
Djibril Diop Mambéty
Henkilöt: 
Lissa Baléra, Taïrou M'Baye, Oumou Samb (Auringon pikku myyjätär) + Aminta Fall, Dieye Ma Dieye, Demba Bâ (Frangi)
Maa: 
Ranska/Sveitsi/Senegal
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
45 min + 45 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA
Senegalilainen Djibril Diop Mambéty, afrikkalaisen elokuvan runoilija, suunnitteli trilogiaa "pienistä ihmisistä". Ennen kuolemaansa häneltä valmistui Frangi (Le franc, 1994), congoma-soittimen ympärille rakentuva rakkaudenosoitus koko maailman muusikoille. Leikkausvaiheeseen ehti Auringon pikku myyjätär (La petite vendeuse de Soleil, 1999), kertomus invaliditytöstä, joka poikalaumaa uhmaten etenee lehdenmyyjäksi.

Frangi

Djibril Diop Mambety, afrikkalaisen elokuvan runoilija, syntyi Colobanessa, Dakarin esikaupungissa,  tammikuussa 1945  kunnianarvoisan imaamin poikana. Lapsesta asti hän oli kiinnostunut spektaakkeleista, ja jo seitsemänvuotiaana hän järjesti niitä itse perheen pihalla naapureille. Lännen elokuvien sankarit olivat hänen kuten niin monien muidenkin senaikaisten senegalilaispoikien suuria ihanteita. Niinpä Djibril leikkeli kärsivällisesti cowboy-varjokuvia ja järjesti niillä näytöksiä. Sittemmin hän opiskeli näyttämötaidetta ja esiintyi kolme vuotta Théâtre National Daniel Soranossa. Hänen kesytön ja omaperäinen luonteensa tekivät säännöllisestä näyttämöurasta kuitenkin lyhyen. Hän siirtyi elokuvaan ja avusti sekä senegalilaisissa että ulkomaisissa tuotannoissa.

Hänen ensimmäinen oma elokuvansa, hyvin persoonallinen Contras'city-niminen 16-minuuttinen dokumenttielokuva Dakarista, on vuodelta 1968. Parhaiten hänet vieläkin muistetaan pitkästä fiktiosta Touki Bouki vuodelta 1973. Se oli kuitenkin niin avantgardistinen ja niin tyystin erilainen kuin muut samanaikaiset afrikkalaiset ns. pioneerikauden elokuvat, että Djibril Diop Mambety jäi vuosikausiksi filmaustöitä vaille. Orionissakin esitetty, Friedrich Dürrenmattin näytelmään Vanhan naisen vierailu perustuva Hyènes on vuodelta 1992. Se kuuluu afrikkalaisen elokuvan parhaimmistoon, ja se lupasi vahvasti ohjaajan uutta tulemista. Hänellä olikin suunnitelmissaan trilogia "pienistä ihmisistä", mutta siitä ehti valmiiksi vain ensimmäinen osa Le Franc vuonna 1994 ja leikkausvaiheeseen toinen osa La petite vendeuse de Soleil. Djibril Diop Mambety kuoli heinäkuussa 1998 Pariisissa.

"Elokuva ei ole ammatti, vaan tapa julistaa rakkautensa", Djibril Diop Mambety sanoi. Le Franc -elokuvassa hänen rakkautensa kohdistuu kaikkiin maailman muusikoihin, joille tarina on myös omistettu. Päähenkilönä on Marigo, iso kulmikas hahmo, eräänlainen Dakarin Jacques Tati (Diey Ma Diey), jonka koko elämä kiertyy congoma-soittimen ympärille. Mutta hänen rämäkkä vuokra-emäntänsä (Aminta Fall) takavarikoi kallisarvoisen kapineen kuuden kuukauden vuokrarästeistä. Marigon elämä on nyt murskana, ainoaksi pelastusrenkaaksi jää arpalippu "devalvaatio"-nimisissä arpajaisissa (viittaus Afrikan frangin rajuun arvonlaskuun). Ainoana henkisenä tukena on legendaarisen köyhien auttajan, Senegalin Robin Hoodin Yadicone Ndiayen kunniaksi tehty juliste, jota Marigo muistaa kumarrella.

Onni ojentaakin Djibrilin sankarille pikkusormensa arpalippuja myyvän kääpiön hahmossa, mutta kieputtaa samalla ilkikurisesti Marigoa pitkin poikin Dakaria: kotislummista kuhisevalle torille, torilta bussissa hillittyyn hallintokeskustaan, tuulen tuivertaman kaatopaikan kautta merenrantaan ja merelle. Marigon villit unet kukittavat tätä tietä, ja ääniraidassa soi koko kaupunki: huudot moskeijasta, koraanikoulun säkeet, congoman soitto, katumuusikot, Sahelin tuulten vingunta ja omassa rauhassaan laiduntavien lehmien äänet. Rosoisen runollisessa matkassa on Touki Boukin nuorta Djibriliä. Marigon soiva purjehdus merelle on vapaan sielun irtiotto, tarinan lopun onnellinen nauru tyrskyjen keskellä, kadonnut arpalippu otsaan liimaantuneena, on nauru kaikelle koetulle ja voitetulle.     

– Satu Laaksonen 2002, lähteitä: Ecrans d'Afrique/Deuxième semestre 1998/Numéro 24

Auringon pikku myyjätär

Djibril Diop Mambetyn viimeiseksi jäänyt elokuva La petite vendeuse de Soleil on osa keskenjäänyttä "pienten ihmisten trilogiaa". Djibril Diop Mambetyn mukaan "pienet ihmiset ovat tärkeitä, sillä vain he ovat johdonmukaisia, vain he ovat naiiveja, ja siksi rohkeus on heidän ominaisuutensa. Pienillä ihmisillä ei ole ikinä pankkitiliä, jokainen aamu avautuu heille samanlaisena kysymysmerkkinä, pienet ihmiset ovat vilpittömiä... Elokuvani on yksi tapa tehdä kunniaa kadun lasten rohkeudelle... Lasten rakkaus saa minut uhmaamaan vanhoja ihmisiä, turmeltuneita ihmisiä ja niitä joilla on valtaa ja mammonaa mutta ei sielua."

La petite vendeuse de Soleil sijoittuu aikaan, jolloin Senegalin oman lehdistön olemassaolo oli vaarassa. Elokuvan päähenkilönä on kainalosauvojen avulla liikkuva Sili, kolmentoista korvilla oleva tyttö, joka yrittää kerjätä Dakarin keskustassa hankkiakseen rahaa sokean isoäitinsä avuksi. Eräänä aamuna hän jää sanomalehtiä kauppaavan poikalauman jalkoihin, kaatuu pahasti ja päättää ylöskavutessaan päästä kertaheitolla nöyryytetystä asemastaan. Hän haluaa poikien tasalle, sanomalehtien myyjäksi! Sinnikkyydellään hän saa toisen naisen avukseen ja pääsee aloittamaan kolmentoista Soleil-lehden myynnin. Katu on tyly kuin viidakko, mutta sieltä löytyy myös yllättävää ystävyyttä. Muuan varakas mies ilahtuu invaliditytön yritteliäisyydestä, ostaa koko kolmentoista kappaleen nipun ja antaa vielä ylimääräistä rahaa sokealle isoäidille. Sili jakelee voittoaan anteliaasti: isoäiti saa päivänvarjon suojakseen paahtavaa aurinkoa vastaan, ystävät saavat pienen juhlahetken, johon kuuluu limonadia ja laulunpätkä radiosta, tyttö itse koreilee uusilla auringonkeltaisilla laseilla. Ja lehtien myyntiä hän jatkaa päivästä toiseen sitkeästi, rohkeasti, kaikista kilpailijoiden vastuksista huolimatta.

Elokuva vaeltaa jälleen Dakarissa, jonka Djibril tunsi lapsuudestaan lähtien kuin omat taskunsa ja jonka kuvaajana hän on omaa luokkaansa. Sen lannistumaton päähenkilö Sili on yksi Djibrilin, naisten rakastajan, vahvassa naissarjassa, joka alkaa Touki Boukin nuoresta Antasta ja nousee jylhäksi muotokuvaksi Hyènes-elokuvan kostonhimoisessa prostituoidussa Linguèressa. Pienten ihmisten trilogian kolmannen osan piti kertoa Diop Mambetya pitkään kiehtoneesta salaperäisestä, tylykatseisesta kivenhakkaajanaisesta, joka hänkin oli uskaltautunut miesten maailmaan. Djibrilin uusia elokuvia emme enää näe, mutta hänen improvisoiduilta elokuvaluennoiltaan on jäänyt niiden teko-ohje: "Elokuvien tekeminen ei ole lainkaan vaikeaa. Kun suljet silmäsi, näet pimeää, mutta jos suljet ne vielä tiukemmin, alat nähdä pikkuisia tähtiä. Jotkut niistä ovat henkilöitä, toiset ovat eläimiä, hevosia, lintuja. Sanot sitten niille, miten niiden on liikuttava, minne niiden on mentävä, milloin niiden pitää pysähtyä, milloin kaatua, näin sinulla on käsikirjoitus. Kun olet päässyt sen loppuun, voit avata silmäsi ja kun silmät ovat auki, elokuva on valmis."

– Satu Laaksonen 2002, lähteitä: Ecrans d'Afrique/Deuxième semestre 1998/Numéro 24