Black Jesus (1968)

Seduto alla sua destra/Fruktans händer
Ohjaaja: 
Valerio Zurlini
Henkilöt: 
Woody Strode, Jean Servais, Pier Paolo Capponi
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
English version * suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
86 min
Teemat: 
USKOMATON ITALIA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Italialaisen elokuvan 1960-luvun kansainvälistymiseen kuului rohkea ulkopoliittisuus, jossa kolmatta maailmaa ei unohdettu. Arvostetun Valerio Zurlinin Black Jesus (Seduto alla sua destra, 1968) kytkee Kongon ensimmäisen pääministerin Patrice Lumumban surman Kristuksen kärsimyskertomukseen. Ilmaisu on vähäeleistä, hypnoottista ja armotonta. Taipumatonta pasifistipoliitikko Lalubia esittää jykevä Hollywood-hahmo Woody Strode, jolle rooli avasi uuden uran Italiassa.

"Italia oli minulle luvattu maa”, afroamerikkalainen näyttelijä ja urheilija Woody Strode muisteli omaelämäkerrassaan Goal Dust (University Press of America, 1990). Jykevä Strode (1914–1994) kuului westernohjaaja John Fordin luottonäyttelijöiden kaartiin ja säväytti gladiaattorihahmona Stanley Kubrickin Spartacuksessa (1960), mutta vasta Italiassa hänestä tuli nimekäs elokuvatähti, jolle tarjottiin isoja rooleja ja runsaita palkkioita.

”Asuin Roomassa vuodesta 1969 vuoteen 1971 oppimatta puhumaan italiaa. Se ei haitannut italialaisia. He tekivät minusta tähden, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.”

Ensimmäinen Strodea työllistänyt italialaisohjaaja oli Valerio Zurlini (1926–1982). Zurlini (Kohtalokas kesä, Tyttö ja laukku) oli arvostettu ja palkittu mutta harvakseltaan ohjannut auteur-hahmo, joka oli ennen elokuvauraansa sotinut partisaanien riveissä. Stroden luonnehdinnan mukaan ”Zurlini oli lyhyt pohjoisitalialialainen, jolla oli hiekanväriset hiukset. Hän oli taiteilija ja runoilija. Hän teki elokuvia kuin taidemaalauksia tai veistoksia, yhden kolmessa tai neljässä vuodessa.”

Yhdysvalloissa Black Jesus -nimellä levitetty ja Suomessa Pelon kädet -nimen saanut Seduto alla sua destra yhdistää Kristuksen kärsimyskertomuksen moderniin marttyyritarinaan, jonka tunnistettava esikuva on Belgian vallasta irtautuneen Kongon tasavallan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu pääministeri Patrice Lumumba. Vähäeleinen, hypnoottisen tehokas moderni evankeliumi näyttää eurooppalaiset siirtomaaisännät muinaisten roomalaisten vastineina. Stroden mukaan kokonaisuus sai alkunsa episodielokuvan osiona, joka päätettiin laajentaa kokoillan teokseksi.

Vasemmistolaisena populaariohjaajana tunnetun Carlo Lizzanin tuottama Seduto alla sua destra edustaa 1960-luvun lopun kiihkeää, utopioilla ja väkivallan uhalla ladattua poliittista ilmapiiriä, joka myös haittasi sen näkyvyyttä. Italian viralliseksi festivaaliedustajaksi valittu teos kaiketi ehdittiin esittää toukokuun 1968 Cannesin elokuvajuhlilla, mutta jäi vaille palkintoja, kun koko tapahtuma keskeytettiin reaktiona Ranskan kumouksellisiin levottomuuksiin.

”Elokuva on uskomattoman väkivaltainen”, Woody Strode kirjoittaa. ”Zurlini pyrki kuvaamaan kiduttajien täydellistä uskoutumista väkivaltaan sekä diktatuurihallinnon kauhuja. Pääosasuoritus oli urani vaikein. Mustan kersantin (Sergeant Rutledge) oikeussalikohtaus oli emotionaalisin kohtaukseni, mutta Pelon kädet sisälsi eniten pitkitettyä tunnelatausta. Zurlini oli hyvä ohjaaja, hän sai minusta kaiken irti. Kuvaukset kestivät noin kymmenen päivää, ja heti niiden päätyttyä Sergio Leone tuli pyytämään minua Huuliharppukostajan avausjaksoon. Näiden kahden elokuvan jälkeen italialaiset alkoivat jonottaa ovelleni rahasäkit olalla.”

– Lauri Lehtinen 12.9.2018