Illallinen (1998)

La cena/Middagen
Ohjaaja: 
Ettore Scola
Henkilöt: 
Fanny Ardant, Vittorio Gassman, Stefania Sandrelli, Giancarlo Giannini
Maa: 
Italia/Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
108 min
Teemat: 
ETTORE SCOLA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Illallinen (La Cena, 1998) todisti vielä kerran, että Ettore Scola kuuluu ensemble-elokuvan mestareihin Robert Altmanin tavoin. "Kotona emme enää puhu keskenämme. Televisio tekee kaiken keskustelun mahdottomaksi. Puhuaksemme meidän on mentävä ravintolaan", totesi Scola. Satiirisessa näkemyksessä on pistävää särmää, ja paikan emäntää esittää Fanny Ardant.

Ettore Scolan (s.1931) 35. elokuvalla on hyvin rajattu, teatterimainen lähtökohta: koko elokuva tapahtuu neljän seinän sisällä roomalaisessa ravintolassa. Sama staattinen lähtökohta Scolalla oli ollut kymmenen vuotta aiemminkin. Perhe-elokuvan (La Famigilia, 1987) tapahtumat sijoittuvat roomalaiseen huoneistoon, jossa asuvan suvun vaiheita Scola kartoittaa 80 vuoden ajalta. Myös Illallisessa ajan, paikan ja toiminnan yhteys toteutuu mitä perusteellisimmin. Illastajat saapuvat ja lähtevät. Välissä tapahtuu monta draamaa, sillä jokaisella pöydällä on oma tarinansa, jolla on loppunsa, mutta se ei aina ole onnellinen.

Politiikka on ollut aina läsnä Scolan elokuvissa, mutta Illallisessa se jää kuitenkin marginaaliin. Scola on kertonut, että hän ajatteli elokuvaansa jonkinlaiseksi tutkielmaksi siitä, mitä ihmisten mielissä nykyään liikkuu. Illallinen kertoo epäpoliittisesta yhteiskunnasta, josta puuttuu sielu, intohimo ja syvyys. Luokkataistelu on enää vain nostalginen muisto toteaa vanha ja kärttyinen kommunistijohtaja. Syvyyttä tutkielmaansa Scola luotaa tuomalla ravintolansa asiakkaiksi laajan keskiluokan yliopiston professorista runoilijaan, perheistä yksinäisiin vakiovieraisiin, vaimoista rakastajattariin ja keskelle italialaisen arjen kohokohtaa eksyneeseen japanilaisperheeseen. Heidän keskellään häärii paikan tyylikäs ja pidetty emäntä (Fanny Ardant), jolla on omat (sydän)huolensa. Keittiössä on oma säpinänsä pääkokin pomottaessa alaisiaan.

Illallinen on komedia, jota tarjoillaan katkerilla lisukkeilla. Se on sarkastinen, jopa hieman pessimistinen muotokuva vuosituhannen vaihteen italialaisista ja italialaisesta yhteiskunnasta. Scolalle ravintola tarjosi parhaimman tilan tämän hahmottamiseen. "Kotona emme enää puhu keskenämme. Televisio tekee kaiken keskustelun mahdottomaksi. Puhuaksemme meidän on mentävä päivälliselle ravintolaan", on Scola todennut elokuvansa miljöön valinnasta. Kaiken muun ohella Illallinen on luonnollisesti myös ruokaelokuva, jossa italialaisen keittiön herkut pääsevät oikeuksiinsa.

– Ywe Jalanderin, Mervi Pantin ja muiden lähteiden mukaan Pasi Nyyssönen 2.1.2008