Fantasia (1940)

Ohjaaja: 
Walt Disney
Lisähenkilöt: 
musiikki Johann Sebastian Bach, Igor Stravinsky, Ludwig van Beethoven, Pjotr Tšaikovski
Maa: 
USA
Ikäraja: 
S
Kesto: 
120 min
Teemat: 
WALT DISNEY
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
klassisen musiikin innoittama animaatio • kapellimestari Leopold Stokowski • puhumme suomea
Disney oli aina inspiroitunut musiikista, kuten Hassut sinfoniat -sarjastakin oli voitu havaita. Fantasia (1940) oli Disneyn kunnianhimoisin kokeilu, animaation keinoin luotu tutkimusretki musiikin historiaan J. S. Bachista Igor Stravinskyyn. Huikeimpiin jaksoihin kuuluvat Tshaikovskin Pähkinänsärkijä ja Ponchiellin Tuntien tanssi.

Fantasian valmistelu alkoi vuonna 1937 ennen Lumikin ensi-iltaa Disneyn suunnitellessa Hassua sinfoniaa Paul Dukasin Noidan oppipojasta. Disney kohtasi sattumalta kapellimestari Leopold Stokowskin, joka oli esiintynyt jo elokuvissa (esim. 100 miestä ja 1 tyttö, 1937). Mikki Hiiren ulkonäköä muutettiin Noidan oppipoikaa varten: ensi kertaa hänelle piirrettiin pupillit, ja hänestä tehtiin pyöreämpi ja söpömpi.

Tuotantokulujen kohotessa Disney päättikin tehdä ”pitkän konserttielokuvan”. Ne, jotka pelkäsivät että Walt Disneyn suuntauksena oli realismi, saivat vastauksen hänen kolmannessa pitkässä animaatioelokuvassaan. Nimikin kertoi, että kyseessä oli toden vastakohta. Disneyn siihen mennessä kunnianhimoisin ja rohkein elokuva on nerouden ja kitschin hämmästyttävä yhdistelmä. Se liikkuu puhtaasta abstraktiosta (Bach) naturalismiin. Näiden välimaastoon sijoittuvat parhaat vinjetit: Mikki Hiiri noidan oppipoikana; virtahepodaamien ja krokotiilikavaljeerien baletti Ponchielli-jaksossa; kauhutunnelmat Musorgski-visualisoinnissa.

Bach-jakso ei vedä vertoja sitä inspiroineille Oskar Fischingerin kokeellisille elokuville. Kevätuhria ja Pastoraalisinfoniaa voi pitää mauttomina. Silti elokuva on mielikuvituksen aarreaitta. Disneyn tarkoitus oli alun perin, että elokuvaa esitettäisiin kerrallaan vain harvoissa teattereissa Fantasound-stereoesityksenä ja että se pysyisi ohjelmistossa jatkuvasti niin, että siihen vaihdettaisiin vuosien mittaan uusia episodeja. Käytännön syistä hanke jäi pitkään toteuttamatta. Kaupallista menestystä Fantasia sai hitaasti. Hippisukupolven myötä se nousi suosionsa huipulle 1960-luvulla psykedeelisenä elämyksenä, jolloin se vasta myös pääsi kaupallisesti omilleen.

Antti Alanen 1991, 1995 (MMM elokuvaopas), 1.2.2001