Ghost Dog – samuraiden tapaan (1999)

Ghost Dog: The Way of the Samurai/Ghost Dog - Den sista Samurai
Ohjaaja: 
Jim Jarmusch
Henkilöt: 
Forest Whitaker, John Tormey, Cliff Gorman
Lisähenkilöt: 
kuvaus Robby Müller
Maa: 
USA/Ranska/Saksa/Japani
Tekstitykset: 
svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
116 min
Teemat: 
ELOKUVA UUSIKS - REMAKES
JIM JARMUSCH
Ghost Dog – samuraiden tapaan (1999) oli Jim Jarmuschin toinen genre-elokuva, New Yorkiin sijoittuva genrecocktail, jossa samuraielokuva, gangsterielokuva ja blaxploitation kohtaavat. Tarantino on tehnyt samaa, ja Jarmusch on voinut saada häneltä haasteen, mutta vain tehdäkseen kaiken toisin. (HUOM! Elokuvassa on ainoastaan ruotsinkieliset tekstitykset. Elokuvassa puhutaan englantia ja ranskaa.)

”Meidän on käsiteltävä vakavia asioita kevyesti ja kevyitä asioita vakavasti”
–Yamamoto Tsunemoto: Hagakure: Samurain kirja

Jim Jarmuschin elokuva Ghost Dog: The Way of the Samurai sopisi teoriassa Quentin Tarantinon filmografiaan Jackie Brownin (1997) ja Kill Bill Volume 1:n (2003) väliin. Se sekoittaa Jackie Brownin afroamerikkalaista popkulttuuria ja Kill Billin samuraivaikutteita, joita valkoihoiset amerikkalaiset Jarmusch ja Tarantino viljelevät enemmän henkilökohtaisen innostuksensa kuin kulttuuritaustansa pohjalta. Nimihenkilö, kerrostalon katolla linnun lailla asuva Ghost Dog, on ammattitappaja, kuten monet Tarantinon hahmot, ja tarina hänen kunniavelastaan italianamerikkalaiselle mafiosolle etenee tarantinomaisen sitaattitekniikan siivittämänä. Seijun Suzukin elokuvaa Branded to Kill (Koroshi no rakuin, 1967) kopioiva jakso, jossa Ghost Dog ampuu iltapesulla olevan gangsterin viemäristä käsin, tuntuu viittaavan Suzukin lisäksi vastaavia idealainoja tekevään Tarantinoon.

Suuri osa sitaateista tulee kirjallisista lähteistä. Avainteksti on Yamamoto Tsunemoton 1700-luvulla tekemä soturiopas Hagakure: Samurain kirja, Ghost Dogin henkinen ohjenuora, jonka opetuksia nähdään ja kuullaan väliteksteinä 13 kertaa. Ghost Dog lukee ääneen kaksitoista ensimmäistä sitaattia, ja viimeisen niistä lausuu Pearline-tyttö, jonka kanssa hän on ystävystynyt puistossa. Opetuksille annettu näkyvä asema viestittää kurinalaisen ja puhtaan elämäntavan kaipuuta. Jarmusch ottaa Ghost Dogin askeettiset zen-ihanteet vakavammin kuin italogangsterien tavat, joita kuvataan hyväntahtoisen absurdilla huumorilla.

Ghost Dog on vaikeasti luokiteltava hahmo. Hän on mafian palveluksessa, mutta ei ole juuri missään tekemisissä isäntiensä tai heidän italianamerikkalaisen kulttuurinsa kanssa. Häntä yhdistää New Yorkin mustiin vain ihonväri, eikä häntä voi pitää japanilaisen samurailuokan jäsenenä, koska koko instituutiota ei enää ole olemassakaan. Kategorioihin kuulumattomuus ei kuitenkaan tee sankarista epäaitoa, identiteetitöntä ”wanna be” -hahmoa. Ghost Dog: The Way of the Samurain ydinteema on kulttuurilliset, kielelliset ja etniset sekä genrejen ja koulukuntien väliset erot pois pyyhkivä transkendenssi, joka on mahdollista puhdasmielisen kutsumuksen ja teknisen harjaantumisen kautta. Fransiskus Assisilaisen tavoin Ghost Dog pärjää myös eri eläinlajien kanssa: transkendenssi pystyy ehkä ylittämään jopa biologiset rajat.

Lauri Lehtinen 24.3.2004