Georgica (1998)

Ohjaaja: 
Sulev Keedus
Henkilöt: 
Evald Aavik, Mait Merekülski, Ülle Toming
Lisähenkilöt: 
kuvaus Rein Kotov
Maa: 
Viro
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
109 min
Teemat: 
ONNEA VIRO!
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
vieraana Sulev Keedus // päivitys 16.11.: Sulev Keedusin vierailu peruuntunut
Sulev Keedusin Georgican (1998) pääjuoni tapahtuu neuvostotukikohdassa yksinäisellä saarella. Se on filosofinen eksistenssidraama, yksi kaikkien aikojen Top 10 -elokuvista Virossa.

Tarton yliopiston elokuvasemiootikko Katre Pärn kirjoitti Sulev Keedusin elokuvasta vuonna 2011 seuraavasti:

”Sulev Keedus on eräs merkittävimpiä henkilöitä virolaisessa auteur-­elokuvassa. Kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota hänen elokuviensa yhtenäiseen estetiikkaan ja tematiikkaan, joka viittaa hänen keskeiseen rooliinsa elokuvanteon kollektiivisessa prosessissa. Georgica (1998) on hänen toinen pitkä elokuvansa, runollinen ja symbolinen kuvaus miehitetystä sodanjälkeisestä Virosta, kotimaansa menettämisestä sekä menneisyyden, muistojen ja epävarman tulevaisuuden kohtaamisesta.

Tarina kerrotaan vanhan miehen Jakubin ja nuoren pojan Maecenasin välisen suhteen kautta. Maecenas on menettänyt puhekykynsä trauman takia ja hänet on lähetetty Jakubin luokse parannettavaksi. Jakub teki aikaisemmin lähetystyötä Afrikassa, mutta nyt hän elää yksin autiolla saarella, jota neuvostoarmeija käyttää harjoitusmaalina. Hänen tehtävänsä on tarkkailla yöllisiä pommituslentoja ja raportoida niiden tulokset. Hänen tarkkailuasemansa on raunioituneen kirkon torni, jossa Jakub säilöö rehua. Kirkossa on mehiläispesiä ja urku, jolla Jakub soittaa ja laulaa hymnejä samalla kun poika työskentelee. Kotonaan vanhassa lentokonehallissa Jakub kääntää Vergiliuksen Georgicaa latinasta swahiliksi, jotta hän voi viedä sen Afrikkaan masai-­kansalle. Ja sitten koittaa ilo... ja rauha... ja rikkauskin.

Vergiliuksen opetusruno Georgica (Maanviljelijän työt, 39–27 eaa), runoelma maanviljelystä ja karjankasvatuksesta, jakaa elokuvan extra-­diegeettisellä tasolla neljään eri kirjaan, mutta samalla se on läsnä myös diegeettisellä tasolla, kun Jakub etsii pelastusta kääntämällä runoelmaa swahiliksi. Näiden kahden tason synteesin kautta Georgicasta tulee myös elokuvan keskeinen symbolinen kehys.”

Viron elokuvakritiikin grand old man Jaan Ruus pohti vuoden 1998 ensi-­illan jälkimainingeissa seuraavaa:

”Elokuva etsii elämän perusarvoja. Tämä tekee siitä kiinnostavan jokaisella festivaalilla. Vastapainona tarantinomaisille legoleikeille elokuvassa ei etsitä tehokkaita toisarvoisuuksia, vaan yritetään luoda järjestystä kaaokseen ja puolustautua tuhovoimia vastaan. Hidas, jopa monotoninen rytmi ja absurdin sekopäinen maailma saattavat festivaaliohjelmien laatijoiden mielestä muistuttaa kuuluisia venäläiselokuvia, kuten Tarkovskin Stalker tai Sokurovin varhaisen kauden elokuvat. Ja kuitenkin kyseessä on hyvin tyypillinen virolainen elokuva: siihen on punottu mukaan Viron kohtalo. Henkilöhahmot kuvaavat tämän vuosisadan sosiaalista kaaosta, jopa tietynlaista hitautta ja pakonomaista yhteensovittamista – oli tarpeen kertoa molempien miehenpuolten tarinat ja sovittaa ne yleiseen fabulaan, ajalliseen kertomukseen. Sitä voi pitää meidän taiteellemme ominaisena piirteenä.”

Kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Toomas Raudam on huomauttanut:

”…Georgican käsiala on tunnistettavissa kotimaiseksi vieraan sijaan, vaikka se sisältää vieraitakin elementtejä kuten sitaatteja, kuuluisia kasvoja ja pinttyneitä tapoja. Se on rohkea ja vaativa elokuva, taidetta ei voikaan syntyä muulla tavoin. Hyvin tärkeää on rohkeus. Georgica saattaa olla jossain määrin rikkinäinen elokuva, mutta pelkuruudesta sitä ei käy syyttäminen missään tapauksessa. Nykyään, kun elokuvantekijöiden ja päättäjien suusta kuuluu filmidramaturgian perustana pidettävä tylsä vaatimus yksinkertaisuudesta, on Georgican – ehkä keinotekoinenkin – polyfonisuus erittäin tärkeää.”

Ensimmäisten kahden esitysvuoden aikana Georgicaa näytettiin 20 elokuvafestivaalilla. Vuoden 1998 parhaana kotimaisena elokuvana se sai monia palkintoja myös kotimaassa. Sulev Keedus on ohjannut Georgican jälkeen kolme pitkää elokuvaa: Somnambuul (2003), Kirjad Inglile (2011) ja Mehetapja/Süütu/ Vari (2017). Hän on tunnustetusti myös erittäin merkittävä dokumenttielokuvan tekijä.

 

Katso Sulev Keedusin filmografia täältä:

http://www.efis.ee/et/inimesed/id/971/filmograafia

Teksti: Jaak Lõhmus,14.11.2018

Käännös: Jenni Kavén (ei Katre Pärnin sitaatin käännös)