Atlantis (1991)

Ohjaaja: 
Luc Besson
Lisähenkilöt: 
musiikki Éric Serra
Maa: 
Ranska, Yhdysvallat
Ikäraja: 
S
Kesto: 
78 min
Teemat: 
DOCPOINT – HELSINGIN DOKUMENTTIELOKUVAFESTIVAALI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
dokumenttielokuva merien elämästä
Luc Bessonin dokumenttiklassikko Atlantis on ylistyslaulu merille. Jokainen merilehmä, mustekala ja makrilli saa oman aariansa, ambientinsa tai diskohittinsä. Ranskalaissäveltäjä Éric Serra on tehnyt elokuvan 11 temaattiseen osioon omat, isolle orkesterille sovitetut musiikkinsa.

Atlantis on puoliksi luontodokumentti, puoliksi taide-elokuva. Siinä ei ole kertojanääntä, vaan äänimaisema nojaa Serran musiikkiin ja meren omiin ääniin. Ihmisten maailmastakin tosin muistutetaan: pikkukalojen kääntyilevän parven taustalla kuuluvat puheensorina ja orkesterin viritysäänet, kunnes estradille lipuvat ylväät rauskut ja vedenalaisen maailman valtaa Maria Callaksen kuulas ooppera.

Osio ”L’amour” osoittaa James Bondin Golden Eye -teemankin säveltäneen muusikon monipuolisuuden (osioiden nimet löytyvät Wikipediasta, niitä ei nimetä elokuvassa). Siinäkin on vieraileva tähti: Vanessa Paradis ja Serra yhdistävät voimansa Prince-vaikutteisessa popkappaleessa, joka saa parikseen suutelevat hylkeet, toisiinsa kietoutuvat ankeriaat ja mielipuolisesti hymyilevät mureenat. Valloittava on myös merilehmiä seuraava ”La tendresse”, kun taas vihaa kuvaavaan ”La haïne” -osioon olisi voitu valita joitain muita eläimiä kuin ikuisesti tappajan leimaa kantavia haita.

Ja vaikka nykykatsojan mieli täydentää elokuvaan siitä puuttuvat muistutukset merten happamoitumisesta sekä koralliriuttojen ja kalakantojen tuhosta, Atlantis on nautinnollista ja lumoavaa katsottavaa. Elokuvan Atlantis ei ole meren alle hukkunut ihmisten sivilisaatio, vaan aivan oma maailmansa. Siellä viihtyisi pidempäänkin – aalloissa siis.

– Katri Tenhola 1.2.2018, kuvat: Copyright Gaumont