Quote-along: Pitkä kuuma kesä (1999)

Lång het sommar
Ohjaaja: 
Perttu Leppä
Henkilöt: 
Unto Helo, Hanna-Mari Karhinen, Mikko Hakola
Maa: 
Suomi
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
100 min
Teemat: 
SUOMEN NUORET KANKAALLA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
keskustelemassa tutkija ja tietokirjailija Jaana Lähteenmaa ja elokuvan näyttelijöistä ainakin Hanna-Mari Katila ja Unto Helo * yhteistyössä Nuorisotutkimusseura
Pitkä kuuma kesä (1999) teki Konsta Hiekkasesta Jimi Pääkallon. Samalla se on vertaansa vailla oleva suomalainen musiikkikomedia, jonka vitsit naurattavat edelleen. Elokuva kertoo nuoresta rakkaudesta Joensuun kesässä "suomirockin syntymävuotena" 1980, musiikkina mm. Pelle Miljoonaa, Hanoi Rocksia, Hassisen konetta ja Eppu Normaalia. Näytöksen jälkeen on puolen tunnin keskustelutilaisuus, keskustelemassa tutkija ja tietokirjailija Jaana Lähteenmaa ja elokuvan näyttelijöistä ainakin Hanna-Mari Katila ja Unto Helo.

Mainioilla lyhytelokuvillaan (Karavaani, Tyttöjä ja jäätelöä) meritoitunut Perttu Leppä on ensimmäisessä pitkässä ohjaustyössään tarttunut teemaan, joka ei ainakaan allekirjoittanutta, 80-luvun teiniksi tunnustautuvaa pikkukaupungin kasvattia, jättänyt kylmäksi. Lepän ihastuttava nuorisokuvaus Pitkä kuuma kesä tarkastelee edellistä vuosikymmentä riemastuttavalla huumorilla ja lämmöllä. Kuvaus Kalle Päätalo -nimisen kellaribändin matkasta kohti Suomi-rockin mekkaa, Helsingin Tavastia-klubia, on ryyditetty toinen toistaan mehukkaammilla henkilöhahmoilla ja tuokiokuvilla. Pääasiallisena tapahtumapaikkana on kesäinen Joensuu, jonka kaduilla maleksivat niin punkkarit, hämyt kuin diinarit – siis koko 80-luvun nuorisokulttuurin kutkuttava "karvapäägalleria".

Pitkä kuuma kesä -elokuvan keskushahmo Patu muuttaa äitinsä ja sisarensa kanssa Helsingistä Joensuuhun. Patu sanoittaa biisejä ja haaveilee rokkimiehen urasta, eikä aikaakaan kun paikallisen The Publiganes -yhtyeen keulakuva Lajunen pestaa uuden kaverinsa bändin manageriksi. Patun meriitiksi riittää "rankka stadilaisuus", jonka pääpiirteitä on Kehä 3:n ulkopuolella opeteltu Tapio Suomisen Täältä tullaan, elämä! -elokuvan (1980) myötä. Täältä tullaan, elämä! näyttäytyykin lähes Lepän elokuvan rinnakkaisteoksena, joskin Pitkä kuuma kesä -elokuvan käsittelytapa ja näkökulma on jo aikaperspektiivin vuoksi aivan toinen.

Patun avustuksella Lajusen bändi vaihtaa nimensä supisuomalaiseksi Kalle Päätaloksi [minkä seurauksena kirjailija Päätalo Ilta-Sanomien (13.4.1999) mukaan pahoitti mielensä] ja ohjelmistonsa kotimaankieliseksi nuoruuden uhoksi. Kuten bändin hittibiisi "Lootusasentoon liian levoton mä oon" lupaa, pursuaa Lepän leffa vauhdikkaita juonenkäänteitä keikkamatkojen, bänditreenien ja kotibileiden keskellä. Näille nuorille huumeeksi riittää konstailematon kossunkittaaminen ja sympaattinen suunsoitto; Pelle Miljoonan, Eppujen ja kumppaneiden säestämä kasvukapina on vielä varsin viatonta. Elokuvan iloisin yllätys on sen aitoutta uhkuva näyttelijäkaarti. Nuoret tulokkaat etunenässään Unto Helo, Mikko Hakola ja Timo Lavikainen (rumpali Kukkonen) puhaltavat rooleihinsa raikkautta ja koskettavuutta. Albert Järvistä jumaloivaa kitaristi-Jimiä tyypittelevä Konsta Hiekkanen [joka elokuvan valmistumisen jälkeen nousi listoille punkyhtye Tyrävyön vierailevana solistina] vetoaa tunteisiin hellyttävänä pilviveikkona, vakuuttava on myös Jimin huolehtivaista sisarta ja Patun ihastusta Nooraa topakasti tulkitseva Hanna-Mari Karhinen. Ohjaaja Leppä antaa nuoruuden puhua osoittaen omaavansa pettämättömän silmän aikakauden leimallisimpien yksityiskohtien suhteen. Huulenheiton lomassa hän onnistuu käsittelemään hienovaraisesti myös vakavampia teemoja kuten kasvamisen kipeyttä, perheongelmia ja sukupolvien välistä kuilua.

– Outi Heiskanen (Hiidenkivi 3/1999)