Messu on päättynyt (1985)

La messa è finita/The Mass Is Ended
Ohjaaja: 
Nanni Moretti
Henkilöt: 
Nanni Moretti, Ferrucio De Ceresa, Marco Messeri
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
English subtitles
Kesto: 
94 min
Teemat: 
NANNI MORETTI
Kopiotieto: 
35 mm
Elokuvassa Messu on päättynyt (1985) Moretti esittää nuorta pappia, joka palaa kotikaupunkiinsa Roomaan pitkältä pyhiinvaellukselta. Hän toivoo löytävänsä elämäänsä rauhan ystäviensä ja perheensä parissa, mutta moni heistä kokee suurta huolta ja ahdistusta.

La messa e finita on Morettin kenties kaikkein syvällisin elokuva. Siinä käsitellään vähäisin tyylikeinoin ihmiselon suuria ongelmia (pettymyksiä, tappioita, intohimoja, toivoa), joita ohjaaja on aikaisemmissa elokuvissaan aina kosketellut vain kevyesti. Nyt Moretti ei tyydy pelkästään esittämään todellisuutta vaan paneutuu ongelmiin kuitenkaan niitä yksinkertaistelematta ja sortumatta antamaan vastauksia.

Päähenkilö, Pappi Don Giulio palaa Roomaan pitkältä matkaltaan kaukaiselta saarelta ja menee töihin esikaupunkikirkkoon. Hän tapaa jälleen perheensä ja ystävänsä ja aloittaa uudestaan entisen elämänsä. Kaikki on kuitenkin muuttunut. Yksi hänen ystävistään on vankilassa terrorismista syytettynä, toinen on sulkeutunut kotiinsa eikä halua tavata ketään, kolmannella on mystinen kriisi, ja hän haluaa saada kasteen viisikymppisenä. Asiat eivät suju paremmin Don Giulion omassakaan perheessä: isä häipyy kotoa 30 vuotta nuoremman tyttöystävänsä kanssa, äiti ei sitä kestä, sisar on raskaana ja haluaa aborttia. Don Giulio on järkyttynyt. Hän hoitaa kuitenkin papintyönsä, mutta täysin innottomasti. Hän haluaisi selvittää asioita ja auttaa läheisiään, mutta pystyy vain passiivisen todistajan rooliin: ainoa ratkaisu, jonka hän pystyy tarjoamaan läheistensä onnettomuuksiin, on usko. Sen sijaan, että hän voisi asenteellaan auttaa heitä, hän karkottaa heidät luotaan ja torjuu ongelmat.

Elokuva on dramaattinen ja mieltä kylmäävä kuvaus umpikujasta, johon ihmiset voivat ongelmineen joutua ja jäädä ilman apua. La messa e finita on niukempi kuin edelliset Morettin elokuvat, vain oleellinen on säilytetty. Mikään ei tapahdu kuten oli ajateltu, kaikki on odottamatonta. Elokuva perustuu epäilyyn ja torjuntaan (lähinnä menneisyyden), päähenkilön vieraantuneisuuden tunteeseen. Siinä puhutaan toisaalta jokapäiväisestä elämästä, kohtaukset tapahtuvat ihmisten olohuoneissa ja keittiössä, puistoissa, koulujen auloissa, urheilukentillä ja kirkossa, mutta toisaalta on kyse totaalisesta elokuvasta, jossa jokainen otos, jokainen lavastus rakentaa vähä vähältä katsojalle kuvaa väistämättömästä tapahtumien kulusta: mikään ei tunnu tapahtuvan nyt vaan kaikki on jo tapahtunut odottamattomana jossakin muualla. Elokuva on Morettin tapaan epänaturalistinen. Otokset ovat lyhyitä elokuvan alussa ja pitenevät loppua kohden, kuvakulmat ovat outoja ja tarina leikattu katkonaiseksi. Kuitenkin kokonaisuus on uskottava ja herättää kiinnostusta.

- Piero Spilan mukaan, Reporter, 15.11.1985.