Helvetti on irti (1959)

Nella città l'inferno/Helvetet bakom murarna
Ohjaaja: 
Renato Castellani
Henkilöt: 
Anna Magnani, Giulietta Masina, Myriam Bru
Maa: 
Italia/Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
108 min
Teemat: 
ANNA MAGNANI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Renato Castellanin naisvankilakuvaus Helvetti on irti (1959) asettaa rinnan suoran, ehdottoman, röyhkeän luonnollisen Anna Magnanin ja toisten johdatettavissa olevan, ihmettelevän ja lapsellisen Giulietta Masinan. Lina (Masina) on naiivi ja viaton roomalaistyttö, joka työskentelee sisäkkönä. Kun hänen isäntäväkensä taloon tehdään ryöstö, syytön Lina vangitaan avunannosta rikokseen. Naisvankilassa karaistunut ja älykäs vanki Egle (Magnani) ottaa Linan suojelukseensa ja koettaa saada tytön illuusiot elämästä karisemaan.

Vuoden 1945 jälkeen Renato Castellani ohjasi useita elokuvia, joissa vähäinen kiinnostuksenosoitus poliittis-sosiaaliselle tematiikalle ei sulkenut pois halua moraaliseen kapinaan. Tuon kauden onnistunein elokuva oli 1952 ilmestynyt Kahdella pennillä toiveita, jonka ansiosta Castellanista tuli hetkeksi yksi italialaisen elokuvan keskeisimpiä nimiä. Oitis tämän teoksen jälkeen hänen elokuviensa aiheissa kuitenkin tapahtuu muutoksia ja toivon päälle heittäytyy synkeä varjo. Konflikti kohtalon kanssa ei ole enää sovitettavissa komedian muotoon.

Helvetti on irti -elokuvassa ohjaajan tutkailun keskiössä ovat synnin ja pelastuksen välinen dilemma sekä jokaisen henkilökohtainen mahdollisuus moraaliseen voittoon elämässä. Aikalaiskritiikin mielestä Castellani on vastauksia etsiessään ja elokuvaa tehdessään kuitenkin tukeutunut osittain vanhentuneisiin ja tunkkaisiin käsityksiin sekä vaikuttamisen keinoihin. Elokuvassa on kaikuja 1800-luvun yhteiskuntaromaanin rakenteesta ja sitä painaa tietty melodramaattisuus ja pateettisuus.

Elokuva perustuu naisvankilassa tuomittuna olleen Isa Marinan kirjaan. Vankilaelämän sulkeutuneisuus ja rangaistustaan kärsivien kohtalot kiehtoivat Castellania. Hän halusi elokuvassaan kuvata kaltereiden takana kiteytyvää irrallisuuden tunnetta, joka muokkaa vankien olemusta, milloin tehden näistä brutaaleja, milloin ylentäen heitä. Saadakseen elokuvaan autenttisen tunnelman, ohjaaja sekä toinen käsikirjoittaja Suso Cecchi d’Amico viettivät aikaa sekä vankiloissa vankeja haastatellen että oikeussalissa oikeudenkäyntejä seuraten. Suunnitelmissa oli käyttää statisteina oikeita naisvankeja, mutta ideasta luovuttiin.

Aluksi elokuvaan suunniteltiin vain yhtä pääosaa ja sen esittäjäksi Giulietta Masinaa. Silvia Manganon tilalta toiseksi pääosan esittäjäksi valittiin lopulta, Masinan ehdotuksesta, Anna Magnani. Tämä kävikin roolinsa kimppuun ahneesti ja onnistuu luomaan vahvan muotokuvan naisesta, jota elämä on koetellut, mutta joka silti janoaa sitä.

Jos elokuvan alkupuolella Masinalla on enemmän tilaa, toista puoliskoa hallitsee Magnani. Kahden naisen henkinen kamppailu itsensä ja elämänsä kanssa vie heitä vastakkaisiin suuntiin. Yksinkertainen ja haavoittuvainen Lina suistuu yhdestä uhrin roolista toiseen. Egleä Linan viattomuus puolestaan koskettaa ja saa hänessä aikaan muutoksen. Käsikirjoituksen yhteiskunnallinen pääajatus – vankila ja sen ulkopuolinen maailma korruptoivat yhtä paljon – on vahvasti alleviivattu.

Vaikka Helvetti on irti ei ylläkään Castellanin parhaimpien teosten tasalle, säilyttää se silti kokeneen elokuvantekijän persoonallisuuden. Ohjaaja kuvaa henkilöhahmojaan kiintymyksellä ja kamera tallentaa näyttelijättärien autenttisen läsnäolon. Elokuva on ilmaisuvoimainen pitkälti pääosan esittäjien, etenkin Magnanin ansiosta. Giulietta Masina totesikin eräässä haastattelussaan: ”se [Helvetti on irti] ei ole Castellanin, vaan Magnanin elokuva.”

– V.s. [Vittorio Spinazzola] Cinema Nuovo v.12, n. 138, maaliskuu 1959, p. 158 ja muiden lähteiden pohjalta HO 28.1.2014