Taistelu saarella (1963)

Le Combat dans l'île/Duellen på ön
Ohjaaja: 
Alain Cavalier
Henkilöt: 
Romy Schneider, Jean-Louis Trintignant, Henri Serre
Lisähenkilöt: 
tuottaja Louis Malle • käsikirjoitus Alain Cavalier, Jean-Paul Rappeneau • kuvaus Pierre Lhomme
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
104 min
Teemat: 
JEAN-LOUIS TRINTIGNANT
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Alain Cavalier’n esikoiselokuva Taistelu saarella (1963) käsittelee epäsuorasti Algerian sotaa. Jean-Louis Trintignant näyttelee rikkaan tehtailijan poikaa, joka paljastuu äärioikeistolaiseksi terroristiksi. Hänen vaimonaan sädehtii kissamaisen viehättävä Romy Schneider.

Alain Cavalier (s. 1931) toimi Louis Mallen assistenttina elokuvissa Hissillä mestauslavalle (1957) sekä Yö kuuluu rakkaudelle (1958), ja Louis Mallen nimi näkyy hänen ensimmäisen omankin pitkän elokuvan krediiteissä. Cavalier valmistui IDHEC-elokuvakoulusta Uuden aallon kukoistaessa, ja hän osasi heti käyttää hyväkseen sen mukanaan tuomaa ilmaisunvapautta. Hänen kaksi ensimmäistä pitkää elokuvaansa – Taistelu saarella (1961) ja Kostajat (1964) – käsittelivät kumpikin epäsuorasti Algerian sotaa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista ja hyvin uskaliasta. Sittemmin hänen uransa on poimuillut muutaman sovinnaisen työn ja pitkähkön hiljaisuuden kautta yhä pelkistyneempään suuntaan, josta esimerkkinä on mm. Cannesissa pääpalkinnon voittanut Thérèse (1986). Hänen viimeisin työnsä Libera me (1993) on jo ankaruudessaan ylittämätön.

Taistelu saarella -elokuvan päähenkilönä on rikkaan tehtailijan poika Clément (Jean-Louis Trintignant), joka nousee isäänsä ja perhettään vastaan tehtaan työläisten lakkoillessa. Mutta samalla käy hyvin nopeasti selväksi, että hän itse asiassa kuuluu äärioikeistolaiseen ryhmittymään, joka pyrkii juurimaan kommunismin länsimaista ja valmistelee tunnetun poliitikon salamurhaa. Ryhmittymä ja sen jo iäkkäänpuoleinen johtaja Serge tuntuu olevan Clémentille kaikki kaikessa, ja hän seuraa saamiaan käskyjä unissakävelijän tavoin. Clémentin vaimona on kissamaisen viehättävä, ulkomaalaista syntyperää oleva Anne (Romy Schneider), joka on hylännyt näyttelijänuransa miehensä vaatimuksesta. Heidän rakkauttaan varjostaa kuitenkin varsin lapsenomaiseksi jääneen Clémentin yhä väkivaltaisemmaksi kääntyvä mustasukkaisuus. Kolmanneksi päähenkilöksi nousee Clémentin lapsuudenystävä Paul (Henri Serre), jonka kanssa Clément on aikoinaan solminut veriveljeyden ja jonka rauhaisaan maalaiskotiin hän pakenee vaimoineen jouduttuaan takaa-ajetuksi poliitikon salamurhayrityksen vuoksi. Clément murenee henkisesti yhä enemmän, vajoaa yhä syvemmälle petoksen ja koston kierteisiinsä, kun taas Anne ja leskeksi jäänyt Paul löytävät vähitellen toisensa ja päätyvät jopa odottamaan talven kynnyksellä yhteistä lasta. Sitä Clément ei kuitenkaan voi heille suoda, vaan hän kutsuu Paulin kaksintaisteluun saarelle – klassiseen, tehokkaasti kuvattuun, mutta surullisen lapsenomaiseen välienselvittelyyn, josta reaalimaailma on kaukana.

Esikoiselokuvasta tunnistaa jo Cavalier'n, ja siinä on hetkittäin kiinnostavaa puhtautta, herkkyyttä ja yksinkertaisuutta, kerronnan säästeliäisyyttä. Mutta sen tarina haparoi ja lepattaa liian moneen suuntaan, liiankin romanttisesti ja naiivisti. Jean-Louis Trintignant – joka vast'ikään on ilmoittanut lopettavansa hienon näyttelijänuransa – on erinomainen keskenkasvuisen ja itsekeskeisen terroristin roolissaan. Romy Schneider säteilee naisena, joka vähitellen löytää oman roolinsa. Henri Serre pasifistiystävänä, Clémentin halveksimana "demokraattina", tekee osansa pienin elein.

– Satu Laaksonen (1998)