Tuote: nainen (1981)

Not a Love Story: A Film About Pornography/En produkt: kvinnan - en film om pornografi
Ohjaaja: 
Bonnie Sherr Klein
Maa: 
Kanada
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
69 min
Teemat: 
STRANGER THAN FICTION
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Bonnie Sherr Kleinin antipornodokumentti Tuote: nainen (Not a Love Story, 1981) on voimakas mielipiteiden jakaja, jonka feministisesti hahmotetuissa aikuisviihdekuvioissa on jo nostalgista ajan patinaa. Elokuvassa lapsena nähdystä ohjaajan tyttärestä kasvoi tähtisosiologi Naomi Klein.

Kanadalaisen Bonnie Sherr Kleinin dokumentti Tuote: nainen sai alkunsa ohjaajan ja hänen kahdeksanvuotiaan tyttärensä Naomi Kleinin (joka nykyään tunnetaan No Logo -kirjan tekijänä) käynnistä sekatavarakaupassa, jonka aikakauslehtihyllyn julkaisut tyrkyttivät naismallien paljasta pintaa kaikenikäisille asiakkaille.

Tuohtumus naisten tuotteistamisesta ja oletukset pornon naisvihaa lietsovista vaikutuksista hallitsevat elokuvan kiertelyä 1980-luvun alun amerikkalaisen aikuisviihteen miljöissä. Julkisella säätiörahalla tuotetun projektin keskushenkilöksi nousee humoristista Punahilkka-burleskinumeroa esittänyt strippari Linda Lee Tracey, jota Bonnie Sherr Klein kasvattaa ja käännyttää pois kaupallisen seksin kyseenalaisesta maailmasta.

Filosofi Dan Steinbock kirjoitti Helsingin Sanomissa (HS 16.7.1983), että Tuote: nainen noudattaa ”tyypillistä moraalitarinan kaavaa”.

”Elokuvantekijä (Klein) haluaa ymmärtää halventavaa pornoa ja tutustuu strippariin (Tracey). Ensi alkuun strippari pitää ’Punahilkka-strippausesitystään ’parodiana siitä, mitä minun otaksutaan olevan’ (mikä lieneekin totta). Mutta elokuvantekijä vakuuttaa stripparin seikasta, että tämä on kulkenut Pahan teitä. Viimein strippari katuu, löytää valon, ryhtyy kulkemaan Hyvän polkua jota reunustavat pehmeät arvot, hellyys, rakkaus, sympatia, empatia.”

Elokuvan ulkopuolella kasvutarinan lopputulos ei välttämättä ollut näin yksioikoinen. Internet Movie Databasen tiedon mukaan Linda Lee Tracey koki elokuvan antavan hänestä vääristellyn kuvan ja sai siitä kimmokkeen uudelle uralle toimittajana, dokumenttiohjaajana ja tv-tuottajana (mm. draamasarja Raja).

Suomessa elokuvan miespuolisiin ihailijoihin kuului Valtion elokuvatarkastamon johtaja Jerker A. Eriksson, joka valitsi sen vuoden 1983 kymmenen parhaan ensi-illan listalleen (Projektio 2/1984). Kenties Kleinin manifesti antoi henkistä tukea tarkastamon Erikssonin kaudella valvomalle viralliselle hardcore-elokuvien ”nollatoleranssille”, jollaisesta Ruotsi, Tanska ja monet muut Euroopan maat olivat jo luopuneet.

Vaikka Tuote: nainen keräsi aikanaan kiukkuisia vastareaktioita aikuisviihteen ammattilaisilta (tunnetuimpina näyttelijä Ron Jeremy ja kustantaja Larry Flynt) ja sai tukea naisasia-aktiiveilta, sen vastaanotto ei jakaudu kahteen leiriin niin mustavalkoisesti kuin voisi kuvitella. Feministikatsojat kuten Ruby Rich (The Village Voice) ja lesbosarjakuva Lilianen tekijä Leanne Franson ovat esittäneet dokumentista kriittisiä kommentteja. Toisaalta Tuote: naisen kannattajat eivät automaattisesti ole pornon vastustajia.

”Tästä kestämättömän saarnaavasta elokuvasta on tullut mielenkiintoinen historiallinen dokumentti, jossa on kiehtovia kuvia nuhjuisista aikuisviihdekirjakaupoista, peepshow-katselukopeista ja aikoja sitten kadonneista teattereista”, nostalgisoi kanadalainen Robin Bougie Cinema Sewer -julkaisussaan (Cinema Sewer Volume 2, Fab Press 2009), jossa merkillisiä pornotuotteita fanitetaan häpeilemättä mutta ei vailla asiantuntevaa ja paikoin analyyttistä otetta. Robin Bougie kyseenalaistaa useita Kleinin argumentteja harhaanjohtavina yleistyksinä, mutta ei voi olla tykkäämättä lähtökohtaisesti vilpittömästä dokumentista, jonka hän väittää osaavansa ulkoa. Tuote: nainen jopa löytyy päätoimittajan kaikkien aikojen parhaiden kanadalaisten elokuvien suosikkilistan kakkossijalta: ohi menee vain David Cronenbergin Videodrome – tuhon ase, joka kärjistää aikuisviihteen haittavaikutuksia vielä hurjemmin.

– Lauri Lehtinen 23.4.2014