Angelika ja kuningas (1965)

Angélique et le roi/Angelika och konungen
Ohjaaja: 
Bernard Borderie
Henkilöt: 
Michèle Mercier, Robert Hossein, Jean Rochefort
Maa: 
Ranska/BRD/Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
100 min
Teemat: 
ANGELIKA UNCHAINED
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Anne ja Serge Golonin romaanista
Angelika (1964), Angelika – enkelten markiisitar (1965), Angelika ja kuningas (1966), Angelika ja merirosvo (1967) ja Angelika ja sulttaani (1968) muodostavat ehyen sarjan, jossa Angelikan (Michèle Mercier) ja mystisen Joffrey de Peyracin (Robert Hossein) kaunotar ja hirviö -jännite kestää cliffhangerista toiseen. Toimintaa ja kipeitä tunteita vyöryttävä taru etenee Aurinkokuninkaan hovista Pariisin alamaailmaan ja trendikkäästä kaakaokuppilasta Marokon sulttaanin haaremiin. Elokuvatutkija Tanja Sihvosen mukaan sarjan naisnäkökulma ja eroottinen lataus avaavat aiheita, jotka historiallisissa elokuvissa yleensä jäävät pimentoon. Äärimmäisyyksiä ja koreilua rakastavan tyylin kruunaa leveä Dyaliscope-kuvaus. Sivuosia komistavat Jean Rochefort (1930–2017), Giuliano Gemma ja Jean-Louis Trintignant.

Vaikka vahvojen yksilöiden intohimot ja egot toimivat juonenkuljetuksen moottorina, Angelika-elokuvasarja on myös 1600-luvun yhteiskunnan havainnollinen hahmotus. Kaksi ensimmäistä osaa tarjoavat vauhdikkaan läpileikkauksen demokratiaa edeltäneen ajan Ranskasta ja aikakaudesta, jolloin pärjääminen oli käytännössä mahdotonta ilman hyviä suhteita vallanpitäjiin. Toisessa osassa Angelika raivasi tiensä lainsuojattomien yhteisöstä porvaristoon ja lopulta takaisin aatelistoon korskean serkkunsa marsalkka Philippe de Plessis-Bellièren puolisona.

Aina kun vaikeudet väistyvät seesteisemmän elämänvaiheen tieltä, Angelika-saagan kerronta painaa pikakelausnappia ja kiitää kohti konflikteja. Osa kolme, Angelika ja kuningas, käynnistyy sodassa haavoittuneen Philippen kuolemalla. Silmissä kiiltävät jo uudet haasteet ja särmikkäät komistukset. Angelika ja kuningas on edeltäjiään kansainvälisempi, kulttuurieroja korostava kokonaisuus. Ludvig XIV lähettää tiukkana ja lumoavana neuvottelijana tunnetun sankarittaren ajamaan kansallista etua diplomaattisissa neuvotteluissa Persian armottoman lähettilään Baktiari-Beyn kanssa.

”Angelika-sarjan historiallinen konteksti, Ludvig XIV:n aika, on eroottisuuden ilmentämisen kannalta erityisen sovelias”, Tanja Sihvonen kirjoittaa artikkelissaan Angelika-elokuvat romanssina (antologiassa Hääkirja, toim. Susanna Paasonen, Turun yliopisto 1999). Aurinkokuninkaasta luotiin sankarillisilla ja pyhillä ominaisuuksilla varustettua myyttiä muotokuvien, patsaiden ja Versailles’n palatsin voimalla. Kuninkaallinen valta ja loisto saivat myös eroottisia merkityksiä, joista elokuvat ammentavat kiihottavaa silmänruokaa. ”Katsojan ihaileva katse kohdistuu Versailles’n décor’iin ja loisteliaat puvut luovat henkilöhahmoista, niin miehistä kuin naisistakin, eroottisia objekteja. Vaikka Angelika-elokuvissa on vähän varsinaisia seksikohtauksia, luo puvustus yhdistettynä henkilöperformanssiin sarjalle käsinkosketeltavan eroottisen vireen.”

Sekä kuningas Ludvig XIV että suurlähettiläs Baktiari-Bey on elokuvassa Sihvosen mukaan ”merkitty itsevarmoiksi mutta julmiksi hallitsijoiksi, jotka eivät osaa kohdella naista kuin saaliina” ja samalla vastavoimaksi Angelikan kaivatulle ensimmäiselle aviomiehelle, lempeällä tavalla vahvalle Joffrey de Peyracille. Sivuhenkilöinä nähdään unkarilainen prinssi ja mystisiä saatananpalvojia.

Persialaislähettiläs tuo sarjan maailmaan sheikkitematiikaksi kutsutun jännitteen, Tanja Sihvonen kirjoittaa. ”Tässä yhteydessä (valkoisen, länsimaisen) naiseuden nähdään lähinnä odottavan villin ja julman miehen tapaamista. Vasta päästessään tällaisen miehen ’käsittelyyn’ usein varsin emansipoituneena esitetty nainen löytää ’todellisen’ identiteettinsä ja paikkansa maailmassa vahvan maskuliinisuuden alapuolella. (..) Angelika-elokuvat sanoutuvat kiinnostavalla tavalla irti tästä suositusta länsimaisen kirjallisuuden teemasta.”

– Lauri Lehtinen 16.5.2018