Caro diario (1993)

Ohjaaja: 
Nanni Moretti
Henkilöt: 
Nanni Moretti, Giovanna Bozzolo, Sebastiano Nardone
Maa: 
Italia/Ranska
Tekstitykset: 
English subtitles
Kesto: 
100 min
Teemat: 
NANNI MORETTI
Lisätieto: 
avoin päiväkirja ohjaajan matkasta vespalla Roomassa, laivalla Liparisaarille ja lopulta lääkärin pakeille * 35 mm
Rikkaan essee-elokuvansa Caro diario [“Rakas päiväkirja”] (1993) Moretti toteutti dokumentaariseen tyyliin. Hän ajelee vespalla Roomassa, purjehtii Liparisaarille ja käy lääkärintarkastuksessa, jossa havaitaan vaarallinen kasvain. Cannesin elokuvajuhlilla Moretti palkittiin parhaana ohjaajana.

Yhteiskunnallisesta satiiristaan tunnetun Nanni Morettin vähintään puoliomaelämäkerrallinen Caro diario (1993) on eräänlainen ripittäytyminen elokuvamuodossa. Moretti avaa tunne-elämästään hyvinkin intiimejä puolia ja uskoutuu yleisölleen, mutta vielä kuoleman kohdatessaan onnistuu naurattamaan ja pitämään kiinni hyvätahtoisen hovinarrin kaavustaan.

Caro diario ei noudata tyypillistä draaman kaarta, vaan on pikemminkin joka suuntaan yhtä aikaa kurkottava unelma. Episodimaisessa muodottomuudessaan se onnistuu kuitenkin pitämään katsojan otteessaan aurinkoisesta Roomasta lääkärin vastaanotolle. Siitä kertovat myös palkinnot: paras ohjaaja Cannesissa, vuoden elokuva Cahiers du cinéman äänestyksessä.

Päiväkirjan ensimmäinen ote on kesäksi vaikenevasta Roomasta. Moretti ajaa ympäri tyhjenevää kaupunkia Vespallaan, kuin metaviittauksena italialaisen elokuvan kauneimpiin kliseisiin. Elokuvien kommentointi myös kuljettaa tarinaa eteenpäin, suurennuslasin alle pääsevät niin sarjamurhaajafilmit kuin Flashdancekin. Jälkimmäisen tähti Jennifer Beals nähdään jopa sivuosaroolissa pohtimassa millä sanoin Morettin omituista luonteenlaatua voisi parhaiten kuvailla. Ehkä Caro diarion hauskimmassa kohtauksessa Moretti taas etsii käsiinsä näkemäänsä huonoa kauhuelokuvaa suositelleen kriitikon ja antaa tämän kuulla kunniansa. Lopuksi kertoja hiljenee ja Vespa pysähtyy Pier Paolo Pasolinin kuolinpaikalle Ostian kaupunginosaan. Pasolinin murhan tarkat olosuhteet ovat vielä tänäkin päivänä hämärän peitossa. Kummitteleeko kollegan kohtalo Morettin takaraivossa?

Toisessa merkinnässä ohjaaja pakenee kaupungin hälinää Liparisaarten rauhaan. Saappaan kärjestä Calabriasta länteen sijaitsevat vulkaaniset paratiisisaaret ovat kuitenkin joko turistien valloittamia tai tyrannimaisten lasten hallitsemia. Lepääminen ei onnistu, eikä popkulttuuria pääse pakoon. Joycen Odysseus ei pysty koukuttamaan kuten Kauniit ja rohkeat.

Elokuvan ydin on tunteikkaassa kolmannessa osuudessa. Morettin sairastuminen syöpään avautuu absurdissa lääkärintapaamisten sarjassa, jossa reseptilääkkeiden ja erilaisten diagnoosien vuoret kilpailevat keskenään korkeimman tittelistä. Ohjaaja käy läpi yhä uusien hoitomuotojen mankelin, eikä katsoja voi tietää mikä todella tapahtui ja mikä ei. ”Lääkärit ovat hyvä puhumaan, mutta huonoja kuuntelemaan”, toteaa Moretti. Painajaismainen karuselli, hattara kädessä kohti hautaa.

- Joel Aaltonen, 2018