Miss Jean Brodien parhaat vuodet (1969)

The Prime of Miss Jean Brodie/Miss Brodies bästa år
Ohjaaja: 
Ronald Neame
Henkilöt: 
Maggie Smith, Robert Stephens, Pamela Franklin
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
116 min
Teemat: 
MAGGIE SMITH
Lisätieto: 
Muriel Sparkin romaanista
Muriel Sparkin romaaniin perustuvassa draamassa Miss Jean Brodien parhaat vuodet (1969) Maggie Smith nähdään tyttökoulussa Edinburghissa 1930-luvulla opettajana toimivan neiti Brodien roolissa. Smith vangitsee taiteen, romantiikan ja fasismin aatteisiin omintakeisesti viehättyneenä mentorina, jonka opetuksella on arvaamattomia vaikutuksia hänen nuoriin suojatteihinsa.

Tässä jälleen yksi hieno englantilainen näyttelijätär, loistoroolissa ja kerta kaikkiaan sytyttävänä: Maggie Smith – ”Miss Jean Broadie kukoistusvuosinaan”, kuten hän itse uskoo ja julistaa, mutta itse asiassa jo hivenen ikääntyneenä opettajattarena 30-luvun alussa edinburghilaisessa tyttökoulussa. Hänellä on suuri vaikutus oppilaisiinsa. Broadien tytöt muodostavat erityisen kiinteän ryhmänsä johon on istutettu voimakas ryhmäylpeys ja tiukat ihanteet sankaruudesta ja naisellisesta uhrautuvaisuudesta. Brodie ihailee silmittömästi Francoa ja Mussolinia, ja näiden kautta voimakkaita johtajia. Elokuva pohjaa Muriel Sparkin romaaniin joka dramatisoitiin näyttämölle Lontoossa ja Broadwaylla. Lontoossa pääroolia näytteli Vanessa Redgrave, valkokankaalla loisti Maggie Smith.

Miss Jean Brodie on merkillinen yhdistelmä haihattelevaa sinisukkamentaliteettia, taivastelevaa kauneuden- ja taiteenpalvontaa, oikeata elämännautintoa ja -kykyäkin, ammatti-intoa, harhautunutta äidillisyyttä, sankarillisuuden palvontaa, siihen liittyvää omanarvon tuntua, mutta myös valtavaa itserakkautta ja itsekyyttä sekä sokeutta todellisuuden edessä. Maggie Smith osaa tulkita kaikki nämä piirteet – ja vielä paljon, paljon muuta – Miss Brodiessa sekä hurmaavasti että viehättävän ironisesti. Loppuvaiheessa hän tuon esille säästeliäästi esiin myös naisparan inhimillisen säälittävyyden, sivusta katsoen. Itse Miss Brodie tuskin vielä elokuvan päättävien tapahtumien jälkeenkään täysin tajuaa täysin todellisuutta, saati ”kukoistuksensa” häipyneen.

Kun palvottuna olemaan tottunut Miss Brodie kuulee entiseltä nöyrältä oppilaaltaan että juuri tämä on kavaltanut hänet koulun johdolle hän vain hetkeksi näyttää tajuavan, mitä se merkitsee. Hän ei huomaa, että Sandy ehkä vielä voisi ojentaa käden. Hän vain innostuu ”muistamaan kuka on”, yltyy deklamoimaan omien esi-isiensä ”uljuudesta” ja menettää näin viimeisenkin mahdollisuutensa. Näissä kohtauksissa elokuvan asia kauniisti kasvaa tavallaan myös eri ikäpolvien ja elämänkäsitysten kohtaamiseksi: Brodie on auttamattomasti 30-lukua – myös individualismin vaistonvaraisessakin ihailussa, salatuissa eroottisissa nautinnoissa ja poliittisissa haihatteluissaan. Sandy taas esittää sen jälkeistä, nyt jo ehkä sivuutettua järjen ja asiallisuuden kaikkivaltaa.

– HS (Paula Talaskivi) ja muiden lähteiden pohjalta Pasi Nyyssönen 6.5.2017