Humanoidi (1979)

L'umanoide/Robotkriget
Ohjaaja: 
Aldo Lado
Henkilöt: 
Richard Kiel, Corinne Clery, Leonard Mann
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
100 min
Teemat: 
ALMOST STAR WARS
Lisätieto: 
English version
Italoräiskeen huippuihin kuuluu Aldo Ladon Humanoidi (L'Umanoide, 1979). Iso 007-pahis Richard Kiel joutuu hyvän ja pahan taistelun ytimeen droidikoiransa kera. Spagettiviihteen jedihahmoilla oli sormensa pelissä: Ennio Morricone sävelsi, Antonio Margheriti teki miniatyyrit ja Enzo G. Castellari ohjasi lähitaistelut.

Kaukaisessa tulevaisuudessa Maapallo tunnetaan nimellä Metropolis. Tiedemies Kraspin kykenee muuttamaan kansalaisia haavoittumattomiksi humanoidisotureiksi Kappatron-alkuaineen avulla. Vallanhimoinen lordi Graal ja hänen ikuista nuoruutta havitteleva puolisonsa Lady Agatha haluavat raivata Isoveljeksi kutsutun planeetan päällikön tieltään. Isokokoinen tarkastaja Golob muutetaan tahdottomaksi humanoidiksi ja komennetaan tappamaan sekä Isoveli että tutkija Barbara Gibson, joka vuosia sitten paljasti Kraspinin tekemät arveluttavat ihmiskokeet. Vain Barbaran nuori tiibetiläinen oppilas Tom Tom pystyy pysäyttämään humanoidin riehumisen.

Noin viiden miljoonan dollarin budjetilla tehty Humanoidi edustaa italialaisten avaruusseikkailujen kalleinta kärkeä. Käsikirjoituksen yhteydet Tähtien sotaan eivät ole kovin räikeitä, mutta puvustajat, lavastajat ja muut visuaaliset suunnittelijat on epäilemättä komennettu kopioimaan George Lucasin universumia huolella. Jopa ohjaaja Aldo Ladon ottama taiteilijanimi ”George B. Lewis” on lucasmainen yksityiskohta.

Toisin kuin aiemman italo-avaruusseikkailu Starcrashin (1978) ohjaaja Luigi Cozzi alias ”Lewis Coates”, Aldo Lado ei ollut mikään scifispesialisti vaan draamojen ja tyylikkäiden trillerien ohjaaja, joka seurasi markkinoiden trendejä teollisuusvakoilijan valppaudella. Plagiointia hipovat yhteydet saman ajan angloamerikkalaisiin jännäreihin ovat Ennio Morriconen musiikin ohella Ladon 1970-luvun tuotannon toistuva piirre. Prahaan sijoittuvan kylmän sodan painajaisen Short Night of the Glass Dolls (Malastrana, 1971) nimessä kaikuu Alfred Hitchcockin Suomessa kehittelemä, peruttu projekti Short Night. Raiskaus- ja kostotarina Night Train Murders (L’Ultimo treno della notte, 1975) näyttää junaan sijoitetulta Wes Cravenin Last House on the Leftin variaatiolta. Pikkutytön kuoleman ympärille rakentuva murhamysteeri Verta Venetsiassa (Chi l’ha vista morire?, 1972) on oletettavasti valmistunut kilpajuoksumaisessa asetelmassa samoja aiheita ja miljöitä sisältävän Nicolas Roegin Kauhunkierteen (Don’t Look Now, 1973) kanssa.

Visuaalisesti komea Humanoidi ei liikkunut vain Tähtien sodan, vaan myös James Bondin apajilla – pääosanesittäjät Corinne Clery, Barbara Bach ja Richard Kiel olivat kaikki 007-sarjan tähtiä. Humanoidi ehti teattereihin muutamia kuukausia ennen kuin Bondin avaruusseikkailu Kuuraketti (Moonraker, 1979). On syytä olettaa, että tekijöillä oli käytössään sisäpiirin tietoa siitä, että Kiel ja Clery näyttelisivät Kuuraketissa  ja ehkä jopa siitä, että Kielin suosittu koljattihahmo Jaws huojuisi toisessa Bond-elokuvassaan vaa’ankieliasemassa hyvän ja pahan välillä kuten tarkastaja Golob – jonka nimi tuo mieleen Taisteluplaneetta Galactican pyhän Gobol-planeetan. Humanoidin voi puolestaan katsoa edeltäneen James Cameronin ja Gale Anne Hurdin luomaa Terminator-saagaa, jossa iso ja haavoittumaton ”semi-ihminen” voi olla joko ihmiskunnan vihollinen tai puolustaja.

Amerikkalainen Garry Rusoff osallistui Humanoidin käsikirjoittamiseen yhdysvaltalaisen American International Pictures -yhtiön toimeksiannosta, mutta Aldo Lado ei ilmeisesti käyttänyt lainkaan AIP-tuottaja Lou Rusoffin pojan tekstiä. Tämän huomattuaan AIP:n päällikkö Samuel Z. Arkoff syytti italialaista kauppakumppaniaan Gottfredo Lombardoa sopimuksen ehtojen rikkomisesta ja kieltäytyi ottamasta elokuvaa USA:n levitykseen. Lombardo reagoi menetettyyn diiliin oikeusjutulla. Vaikka Arkoffille oli neuvotteluissa annettu ymmärtää elokuvan olevan käsikirjoitusvaiheessa, italialaiset olivat tosiasiassa jo aloittaneet Humanoidin kuvaukset eivätkä voineet vaihtaa käsikirjoitusta kesken kaiken. Ehkä heillä oli yksinkertaisesti liian kova kiire päästä elokuvateattereihin ennen Kuurakettia ja Imperiumin vastaiskua.

– Lauri Lehtinen 30.12.2015, lähde: Christopher Koetting: The Illegitimate Sons of Star Wars, Filmfax 65 (February/March 1998)