Paljastuksia Amerikasta (1990)

America Exposed
Ohjaaja: 
Romano Vanderbes
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
103 min
Teemat: 
STRANGER THAN FICTION
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
1970-luvulla Romano Vanderbesin Tämä on Amerikka -elokuvat käänsivät katseet Yhdysvaltoihin ja nauttivat yleisömenestystä ainakin Suomessa. Vanderbesin Paljastuksia Amerikasta (America Exposed, 1990) on trendin viimeinen henkäys, joka ansaitsee huomiota humpuukilohkon huipentumana: yksikään kohtaus ei ole autenttinen. Aiheet ovat News of the World ja National Enquirer -lehtien sivuilta.

Jos hollantilaissyntyinen Romano Vanderbes ei ollut 1970- ja 1980-lukujen taitteen johtava mondoelokuvantekijä, ainakin Suomesta katsottuna hän näytti siltä. USA:n elämänmenon absurdeja puolia kuvanneen ohjaajan räväkät tutkielmat läpäisivät Valtion elokuvatarkastamon seulan suhteellisen helposti eikä K18-ikäraja näyttänyt hillitsevän niiden huimaa yleisömenestystä. Vanderbesin Tämä on Amerikka (This Is America, 1977) oli elokuvakesän 1978 hitti ja keräsi vuosina 1978–1979 yhteensä 127 256 katsojaa (lähde: Studio 10: Elokuvan vuosikirja 1980). Jatko-osa Tämä on Amerikka osa 2 (This Is America part 2, 1980) saatiin Suomeen lokakuussa 1980 ja tavoitti yhteensä 125 067 katsojaa ajanjaksolla 1980–1981 (lähde: Studio 12), jolloin se pyöri Helsingin ohjelmistossa monesti yhtä aikaa edeltäjänsä kanssa. Teatterikierrosten jälkeen molemmat osat ilmestyivät videovuokraamoihin Markus Selinin Star-Videon jakelemina VHS- ja Betamax-julkaisuina.

Vanderbes paini aikansa top 20 -sarjassa Uuno Turhapuron, Indiana Jonesin ja Rauni Mollbergin kanssa, kaukana muista dokumentaristeista. Maahantuoja Kamras Film Groupin iloksi hänen elokuviensa veroprosentti oli 10, vaikka myös eksploitaatiota merkitsevä ”rangaistusvero” 30% olisi ollut mahdollinen. Ilmiömäinen suosio vaikutti siihen, että Tämä on -nimikaava muodostui käsitteen mondoelokuva suomalaiseksi vastineeksi. Gualtiero Jacopettin ja kumppanien ohjaama perusteos Mondo Cane – Kova maailma (1962) palasi teattereihin Vanderbesin vanavedessä nimellä Tämä on kova maailma (videolevityksessä Tämä on maailma) ja Rolf Olsenin Shocking Asiasta (1976) tuli Suomessa Tämä on Aasia. Ikonisesta asemasta kertoo myös se, että ensimmäisen Tämä on Amerikka -elokuvan mainosgrafiikkaa, godzillamaisesti meuhkaavan Vapaudenpatsaan kuvaa, kierrätettiin Gualtiero Jacopettin dokumenttien suomalaisten videojulkaisujen kansikuvissa.

Suomalainen elokuva-ala ei unohtanut Romano Vanderbesiä edes 1990-luvulla. Vaikka ohjaajan toistaiseksi viimeinen elokuva Paljastuksia Amerikasta (America Exposed, 1990) jäi useimmissa valtioissa vaille minkäänlaista levitystä, Suomessa se sai ensi-iltansa Finnkinon maahantuomana ja tekijä lennätettiin helmikuussa 1992 Helsinkiin tapaamaan katsojia sekä jakamaan haastatteluja lehdistölle ja ajankohtaisohjelmille. Tässä vaiheessa kansansuosio oli auttamattomasti laantunut, mutta dokumenttielokuvan outoja ilmiöitä koskeva harrastuneisuus oli nousussa underground-henkisissä videokatsojien porukoissa ja pienlehtien sivuilla.

Tämä on Amerikka -buumin aikana Suomessa ei vielä tiedetty mondoviihteessä piilevistä ”valtakulttuurin vastaisista voimista”, Matti Apunen kirjoitti jutussaan Täyttä mondoa! (Aamulehti 7.2.1992). Valtiovieraan tavannut Apunen totesi Vanderbesin muistuttavan enemmän väritöntä bisnesmiestä kuin ”kiilusilmäistä maanikkoa”. Ohjaajan osoittautuminen mielipuoleksi ei kai olisi kulttuuritoimittajaa yllättänyt, kun elokuvassa ”Hautausurakoitsijat tarjoavat kuolemanjälkeistä seksiä nekrofiileille”, ”Eläimet käyvät kirkossa löytämässä Jumalan ja uskonnon” ja ”Etelän naiset syövät jokirantojen mutaa”, kuten suomalaiset mainoslauseet kertoivat.

Paljastuksia Amerikasta -elokuvan kohtaukset ovat tilanteita, joita Vanderbes on lavastanut News of the World- ja National Enquirer -sensaatiolehtien uutisista ammentamansa informaation pohjalta. Suomalaisessa lehdistötilaisuudessaan ohjaaja kertoi, että noin puolet elokuvan materiaalista on lavastettua. Killing for Culture -kirja (David Kerekes & David Slater, Headpress 1998) kertoo Vanderbesin myöntäneen saksalaiselle Splatting Image -lehdelle, että yksikään kohtaus ei ole autenttinen.

– Lauri Lehtinen 26.4.2014