Ihmispyramidi (1958)

La Pyramide humaine
Ohjaaja: 
Jean Rouch
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
90 min
Teemat: 
KÄÄNNEKOHTA: 1950-LUVUN RANSKALAINEN ELOKUVA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
dokumenttielokuva rotujen välisistä suhteista koulussa
Ihmispyramidi (1958 / 1961) kuvaa abidjanilaisen lukion mustia ja valkoisia opiskelijoita, joille ohjaaja Jean Rouch ehdottaa psykodraamaa. Rouch tiivistää elokuvansa: ”Tärkeintä ei ollut mitä tapahtui kameran edessä. Tärkein tapahtui kameran takana, sivulla, sen vaikutuksesta.”

Kuulu cinéma vérité -suuntauksen lähtölaukaus, Ranskalainen päiväkirja (Chronique d'un éte, 1961), on jättänyt varjoonsa Jean Rouchin monet muut elokuvat. 1960-luvun aktivismiin heräämässä olevia pariisilaisia kuvaava urbaani ja muodoltaan innovatiivinen Ranskalainen päiväkirja poikkeaa kuitenkin vahvasti Rouchin aikaisemmista, usein Afrikkaan sijoittuvista dokumenteista. Rouch pyrkii dokumenteissaan usein vangitsemaan tietyn tilanteen. Ranskalaisen päiväkirjan taustalla on Algerian sodan jälkeinen ranskalainen yhteiskunta, Ihmispyramidi puolestaan käsittelee rasismia Norsunluurannikon Abidjanissa lukiota käyvien nuorten mustien ja valkoisten silmin nähtynä.

Ihmispyramidi muistuttaa Rouchin muita Länsi-Afrikassa tekemiä dokumentteja, kuten Les maîtres fous (1955) tai Les homes qui font la pluie (1951) -elokuvia, joissa magialla ja rituaaleilla on keskeinen rooli. Samalla Ihmispyramidi kuitenkin eroaa niistä ja se on epäilemättä vaikuttanut myös Rouchin (ja Edgar Morinin) omaksumaan lähestymistapaan Ranskalaisessa päiväkirjassa, jossa aiemmin rituaaleja ja tapahtumia tallentavasta ja kuvaavasta kamerasta tuli selkeä osallistuja. Elokuvilla on kuitenkin myös yhteisiä piirteitä. Molemmissa tapahtumia dokumentoiva tekijä Rouch on itse läsnä elokuvassa, ensimmäisissä kohtauksissa asetetaan parametrit "kokeelle", jonka lopputulokset näytetään osallistujille elokuvan loppukohtauksessa sekä tapahtumien kehystäminen ennen ja jälkeen -rakenteella.

Ranskalaisessa päiväkirjassa Rouch ja Morin pyrkivät hyvin lähelle kuvaamiaan ihmisiä. Intiimiin lähestymistapaan kuuluvat muun muassa erikoislähikuvat ja kuvattaville kohdistetut henkilökohtaiset kysymykset. Ihmispyramidissa Rouch kohtelee teini-ikäisiä henkilöitään toisin. Rouch ei tunkeudu heidän elämäänsä, vaan antaa heidän luoda oman illusorisen maailmansa. Päämääränä on näyttää eurooppalaisten ja afrikkalaisten opiskelijoiden välinen ystävyys. Aiheen tähän antaa nuoren ranskalaisen tytön, Nadinen, saapuminen Norsunluurannikolla sijaitsevan lukion luokkaan. Tapahtuma on sysäys sarjalle tilanteita ja kohtaamisia kahden ryhmän, mustien ja valkoisten, välillä, joissa päähenkilöt ymmärtävät toistensa kulttuurin ja näkökulman ja improvisoivat dialoginsa.

Rouch on liittänyt Ihmispyramidin alkuun, ennen alkutekstejä, kaksi kohtausta. Toisessa päähenkilöt Nadine ja Denis kävelevät Pariisissa, oletettavasti elokuvan tapahtumien jälkeen, ja toisessa Rouch puhuu ennen kuvauksia koulun oppilaille heidän osallistumisestaan tulevaan elokuvaan. Nämä kohtaukset kuuluvan dokumentin "muistikirjaan" ja ne niveltyvät saumattomasti elokuvan rakenteeseen. Fiktiota ja todellisuutta ei voi hetkeksikään erottaa toisistaan ja näiden välinen dynaaminen suhde on jatkuva merkityksen lähde. Rouch tuntuu ymmärtäneen että elokuvan todellisuudenkaltaisuus ei kuitenkaan saavuta todellisuuden sisintä ja sen vuoksi hän esittää – erityisesti Ihmispyramidissa – sen niin monitasoisena ja monimutkaisena että saamme aavistuksen siitä, mitä elokuvan ulkopuolelle väistämättä jää.

Pasi Nyyssönen 30.11.2010. Lähteenä Barbara Bruni, Jean Rouch: Cinéma-vérité, Chronicle of a Summer and The Human Pyramid, Senses of Cinema [verkkojulkaisu] (2002)