The Hills Have Eyes 2 (1985)

Ohjaaja: 
Wes Craven
Henkilöt: 
Michael Berryman, John Laughin, Tamara Stafford
Maa: 
USA
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
86 min
Teemat: 
JATKO-OSAHELVETTI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Pohjoismaisten videolevittäjien rahoittama Wes Cravenin The Hills Have Eyes 2 (1984) valmistui juuri ennen Painajaista Elm Streetillä. Korkeakalloisen Michael Berrymanin johtamat erämaan mutantti-ihmissyöjät saalistavat tällä kertaa motoristeja. Runsaina takaumina (jopa koiran silmin!) nähtävät edellisen osan käänteet kuvasi Eric Saarinen.

Wes Craven (1939–2015) tunnetaan parhaiten Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan avausosan (1984) ja neljän Scream-teoksen (1996–2011) ohjaajana. Jo ennen mainittuja hittejä hän oli löytänyt tiensä jatko-osakauhun maailmaan. The Hills Have Eyes Part II (1984) on pienimuotoista jatkoa Cravenin seitsemän vuotta vanhemman kauhuelokuvan Yön silmät (The Hills Have Eyes, 1977) tarinalle.

Autiomaa-alueella pulaan joutuneen ”normaalin” perheen ja ihmislihan makuun päässeen luolamieshenkisen yhteisön konfliktin kuvaus Yön silmät mainitaan usein samassa hengenvedossa kuin Tobe Hooperin Texasin moottorisahamurhat (1974). Made in USA -kannibaalielokuvilla on samankaltainen levityshistoria ja imago: vuosikausia valmistumisensa jälkeen molemmat palasivat pinnalle varhaisten videoelokuvamarkkinoiden kohuttuina nimikkeinä.

Yön silmien videomenestys Euroopassa oli kimmoke jatko-osalle, jonka eräs tuotantoyhtiö on ruotsalais-brittiläinen videokonserni VTC (Video Tape Center). Vuonna 1983 ilmestyneen suomalaisen Yön silmät -julkaisun takakansiteksti lupasi, että elokuvan jatko-osa saa ”ensi-iltansa 1984”. Suomalaiset joutuivat kuitenkin odottamaan jatkoa paljon kauemmin, sillä 1980-luvulla The Hills Have Eyes Part II kiellettiin ensin Valtion elokuvatarkastamon ja myöhemmin Videolevityksen valvontalautakunnan toimesta.

Elokuvan keskushahmoksi nousee edellisen osan selviytyjä Bobby Carter (Robert Houston), joka palaa kohtalokkaaseen erämaahan uutta polttoainetta käyttävän motoristiporukan jäsenenä. Cravenille tyypillistä ansojen virittelyä sisältävä uusi yhteenotto on luonteeltaan enemmän jengien kuin perheiden välinen kahina. Raakalaisten keulahahmona jatkaa aiemmasta elokuvasta tuttu hahmo, korkeakalloisen Michael Berrymanin (Yksi lensi yli käenpesän) esittämä Pluto, jonka rinnalle on ilmaantunut Viikatemieheksi kutsuttu veli (John Bloom). Elokuvalla on tiivis suhde alkuteoksen tapahtumiin, joita kaikki osapuolet koiraa myöten muistelevat takaumissa.The Hills Have Eyes II:sta tuli muistin ja ajan tutkielma säästöratkaisujen sivutuotteena. Craven joutui kierrättämään tai kannibalisoimaan vanhaa materiaalia siitä yksinkertaisesta syystä, että rahat eivät riittäneet uuden filmaamiseen. Kaikki takaumat ovat suomalaissukuisen Eric Saarisen kuvaamia. Miespääosanesittäjä Robert Houston on myös monipuolinen elokuvaohjaaja, jonka mainittavimmat työt ovat japanilaisista samuraielokuvista työstetty englanninkielinen ”remix” Shogun Assassin (1980) ja Oscar-palkittu lyhyt kansalaisoikeustaistelun historiikki Mighty Times: The Children’s March (2004).

Wes Cravenin vuosi 1984, jolloin marginaalinen jatkokehitelmä valmistui juuri ennen Painajaista Elm Streetillä, on kuin kiteytys ohjaajan profiiliin kuuluneesta laadun ja näkyvyyden ailahtelusta. Toisin kuin monilla pitkän linjan kauhutekijöillä, Cravenin ura ei edennyt intensiivisestä luovasta kaudesta hiipumiseen, vaan pysyi alusta loppuun ”tasaisen epätasaisena”, merkittävän ja vähemmän mieleenpainuvan tuotannon vuorotteluna. Cravenin nimeä voi kuitenkin pitää takeena kerronnan otteen pysymisestä ammattimaisena ja sujuvana köyhemmissäkin oloissa.

The Hills Have Eyes part II -elokuvaa ei pidä sekoittaa vuonna 2006 valmistuneen The Hills Have Eyesin uusintaversion jatko-osaan (2007), jota Craven myös käsikirjoitti. Myös uusiosarjan elokuvien lukumäärä on toistaiseksi jäänyt kahteen.

– Lauri Lehtinen 10.3.2018