Suuri tie (1927)

Veliki put/Den stora vägen
Ohjaaja: 
Esfir Shub
Maa: 
Neuvostoliitto
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
104 min
Teemat: 
DOKUMENTTIELOKUVAN HUIPUT: MONTAASIELOKUVAN ÄIDIT
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
kompilaatio Venäjän vallankumouksista • piano Ilari Hannula
Suuri tie (1927) kronikoi vallankumouksen ja sisällissodan vuosia. Sen henkilöitä ovat vallankumoushistorian myyttiset hahmot kuten Lenin ja Tshapajev. Sarjan täydentänyt Nikolai II:n Venäjä ja Leo Tolstoi (1928) on valitettavasti kadonnut.

Lokakuun vallankumouksen kymmenvuotisjuhlat olivat merkkitapaus Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Sergei Eisensteinin Lokakuun ja muiden suurhankkeiden rinnalla Esfir Shubin (1894–1959) projekti lienee näyttänyt pienimuotoiselta, mutta sen merkitys oli äärimmäisen suuri. Hanke lanseerattiin jo, kun hänellä oli työn alla helmikuun vallankumouksen juhlaelokuva Romanovien dynastian tuho (1927), mutta koska kummankin elokuvan valmistelu vaati vanhojen uutisfilmien tutkimista, on mahdollista, että Suuri tie (työnimeltään "10 vuotta") tehtiin samanaikaisesti. Kummatkin elokuvat tuotti Sovkino yhteistyössä Vallankumouksen Museon kanssa. Sen vastuulle oli annettu dokumentaarisesti merkittävien filmiaineistojen säilyttäminen. Shub toi historiallisen kronikan muodon uutiskatsauksiin, joita filmatessa oli ajateltu kestävää arvoa yhtä vähän kuin sanomalehteä toimitettaessa.

"Mutta ei ollut suinkaan helppoa saada tilaisuutta toteuttaa tätä ajatusta käytännössä. Kesti kauan aikaa ennen kuin Sovkinon hallinto suostui hyväksymään hankkeeni toteuttaa tuollainen elokuva helmikuun vallankumouksen 10. vuosipäivänä, ja vasta elokuussa 1926 pääsin aloittamaan ensimmäisen laajan itsenäisen elokuvatyöni – Romanovien dynastian tuhon (...)"

”Tämä ja kaksi seuraavaa elokuvaani täyttivät elämäni kolme seuraavaa vuotta etsimiseen, löytämisen, historiallisten elokuvadokumenttien ”keksimisen” ilolla – mutta tämä ei tapahtunut missään elokuva-arkistoissa, sillä mitään sellaista ei tuolloin ollut. Goskinon kosteissa kellareissa, Kino Moskovassa, Vallankumouksen museossa lojui negatiivilaatikoita ja satunnaisia kopioita, eikä kukaan tiennyt, miten ne olivat joutuneet sinne.” (Shub)

Sensitiivisemmin kuin Vertov ja huolellisemmin kuin kukaan toinen uutiskatsausten leikkaaja maailmassa Shub tutki koko säilyneen uutiskatsausarkiston ruutu ruudulta, löytäen kustakin kuvasta viitteitä ja kytkentöjä jollaisia vain kouliintunut leikkaaja pystyy tekemään. Shubilla oli takanaan noin 200 ulkomaisen ja 10 venäläisen elokuvan leikkaustyö, jonka antamalla kokemuksella hän pystyi välittämään uutiskatsaukseen uuden ulottuvuuden. Romanovien dynastian tuhossa hän toi takaisin elämään tai antoi uuden taiteellisen, dramaattisen elämän aineistolle, jota siihen saakka oli pidetty korkeintaan historiallisten fragmenttien luonteisena. Rinnastamalla näitä ”todellisuuden palasia” hän pystyi saamaan esiin ironian, absurdisuuden, riipaisevuuden ja mahtavuuden sävyt, joita vain harvoihin katkelmiin itsessään sisältyi. Niinikään Shub käytti hyväkseen tsaariperheen ja sen jäsenten toiminnan yksityisiä ja julkisia elokuvakronikoita rakentaakseen uudelleen tapahtumat, jotka johtivat dynastian kukistumiseen helmikuussa 1917. [Keisarillisen hovin virallisia kuvaajia olivat kapteeni von Hahn-Jagielski ja Georges Meyer (Mundviller).]

Suurta tietä, Lokakuun vallankumouksen juhlaelokuvaa, varten Shub seuloi koko edeltäneiden kymmenen vuoden uutiskatsauksen aloittaen otoksista, jotka Skobolevin komitean entiset kuvaajat olivat vanginneet vallankumouksesta itsestään. Vallankumouksen Museo ei tyydyttänyt hänen kaikkia tarpeitaan, sillä laitoksen kokoelmassa oli aineistoa vain sisällissotaan asti. Ja silloin Shub kohtasi ongelman, joka on ollut kaikkien historioitsijoiden riesana – lähimenneisyyden dokumenttien laiminlyönnin. Shub havaitsi, että uusimpia katsauksia ei ollut järjestelmällisesti säilytetty; ne olivat huiskin haiskin, ja vain harvoin oli mahdollista varmistaa missä mikin tietty otos oli kuvattu. Katsottuaan 250 000 metriä vanhoja katsauksia Shub päätteli:

"Vuosien 1921–1922 jälkeen hankaluudet pahenivat. Siitä pitäen uutiskatsauksia oli kuvattu ilman suunnitelmaa, ja ne oli nopeasti pantu syrjään ymmärtämättä juurikaan niiden historiallista arvoa, joka tietenkin vain kasvoi vuosi vuodelta. Vielä pahempaa oli sisällissodan jälkeen tapahtunut sävyn muutos: äkkiä painopiste siirtyi paraateihin, kokouksiin, tuloihin, menoihin, edustajiin, jne. – juuri minkäänlaista dokumenttia ei ollut siitä kuinka me muutimme maan kansantaloudellisen järjestelmän – eikä siihen liittyneestä rakennustyöstä".

Shubin vankimpana tukena olivat uutisfilmit kuvanneet kameramiehet itse, ja hän kääntyi usein Novitskin, Tissen ja Giberin puoleen tarkistaakseen otosten kuvausaikoja ja -paikkoja. Hän pystyi näin kytkemään yhteen useista lähteistä peräisin olevia otoksia samasta tärkeästä tapahtumasta, kuten Bakun 26 komissaarin hautajaisista. Shub löysi joitakin luetteloitakin, mutta niiden lukeminen oli usein masentavaa, koska ne kertoivat joskus vain mitä oli filmeillä ollut ennen kuin kosteus ja muut viholliset olivat käyneet niihin käsiksi. Erään luettelon mukaan suuri määrä varhaisia neuvostokatsauksia oli lähetetty Yhdysvaltoihin vastalahjana American Relief Associationin toiminnasta. Tunnollisena tutkijana Shub seurasi tätä johtolankaa ja sai selville, että filmi oli annettu tai myyty kaupallisille yhtiöille – ja hän seurasi edelleen noita lankoja, jolloin vaiva palkittiin:

"Muistan aina erään tietyn päivän. Suositukseni johdosta erä negatiiveja oli ostettu Amerikasta Amtorgin välityksellä 6000 dollarilla. Tästä paketista löysin aineistoa imperialistisesta sodasta, helmikuun vallankumouksen uhrien hautajaisista ja – kuusi täysin tuntematonta otosta Leninistä. Neuvostoyleisöt näkivät nämä intiimit kuvat Leninistä ensi kertaa Suuressa tiessä". [Kuvat oli otettu vuonna 1920 New York Worldin kirjeenvaihtajalle annetun haastattelun yhteydessä.]

– Jay Leydan mukaan (Kino, 1960). Leydan lähteitä: Shub: "Road from the Past" (Sovjetskoje Kino, marras-joulukuu 1934) ja Shubin haastattelu (V. Pfeffer, Sovjetski Ekran, 1.11.1927) AA 29.5.2003