Rakastavia pareja (1964)

Älskande par
Ohjaaja: 
Mai Zetterling
Henkilöt: 
Harriet Andersson, Gunnel Lindblom, Gio Petré, Anita Björk, Gunnar Björnstrand, Eva Dahlbeck
Lisähenkilöt: 
kuvaus Sven Nykvist
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
suom. tekstit
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
118 min
Teemat: 
50 VUOTTA SITTEN - SUKUPOLVENVAIHDOS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Agnes von Krusenstjernan romaanista
1960-luvulla Ruotsissa nousi lahjakkaiden uusien ohjaajien polvi. Näyttelijä Mai Zetterling herätti huomiota rohkealla esikoisohjauksellaan Rakastavia pareja (1964), joka perustui Agnes von Krusenstjernan romaaniin kolmesta raskaana olevasta naisesta, jotka tulevat erilaisista taustoista. Elokuvassa on huikea näyttelijäkaarti, mm. Harriet Andersson, Gunnel Lindblom, Anita Björk, Gunnar Björnstrand, Jan Malmsjö.

Mai Zetterling oli muuan leimallisimpia näyttelijättäriä 40-luvun ruotsalaisessa elokuvassa, esimerkiksi Sjöbergin ja Bergmanin Kiihkossa (Hets, 1944). Muutaman BBC:lle syntyneen dokumentaarin jälkeen Zetterling ohjasi ensimmäisenä pitkänä elokuvanaan sovituksen Agnes von Krusenstjernan 7-osaisesta romaanisarjasta, joka 1930-luvulla sai aikaan valtavan mielenkuohun suorasukaisella rakkaus- ja seksikuvauksellaan sekä kirkon, yläluokan ja perinteisten arvojen pilkallaan. Tyypillistä Krusenstjernaa ovat lauseet kuten; "'Avioliitolla ja sodalla on sama tarkoitus: saada ihmiset nopeasti vihaamaan toisiaan" ja "Ei ole olemassa rakkautta; on vain saastaa ja limaa''.

Ruotsalaisen elokuvan naiskuvan vapautuminen sovinnaisuudesta voidaan paljolti liittää Bergmanin nimiin: hän se ensimmäisenä esitti naisensa rationaalisina mutta hyväksikäytettyinä olentoina. Rakenteeltaan ja naisnäkökulmaltaan Rakastavia pareja tuo väistämättä mieleen Bergmanin Odottavia naisia (Kvinnors väntan, 1952) kolme naista on synnytyslaitoksella ja muistelee rakkauksiaan ja raskauteensa johtaneita tapahtumia. Lopun juhannusjuhlassa takautumat sulautuvat yhteen.

Kuten Bergmanin maailmassa, miehet ovat tässäkin syypäitä naisten vastoinkäymisiin ja heidän kohtaloidensa vääristymiin. Rakastavien parien miehet jakaantuvat niihin jotka etsivät seksuaalista tyydytystä uhraamatta ajatustakaan seurauksille (Thomas, Bernhard Landborg, Agdan raiskaaja) ja niihin jotka pysyvät kotona "litkien kermaa kuin kuohitut kollikissat" homoseksuaalinen taiteilija, Ola Landborg ja Hacson). Naiset puolestaan ovat lähellä sitä rajaa, jonka toisella puolen voi olla vain vapautuminen tai orjuus, Juuri naisten taistelu vapaudestaan samalla kun he säilyttävät olennaisen feminiinisyytensä - tasapainottaa elokuvan estottoman farssimaisia sävyjä. ''Nainen on emotionaalisesti miehen muovaama eikä koskaan pääse aivan kokonaan irti miehestä vaikka haluaisikin', sanoo Zetterling.

Pahlenin sisarukset kapinoivat kukin tavallaan tätä järkkymättömän näköistä asiaintilaa vastaan. Miehet välttävät sodan tuskat, mutta naisten on kestettävä tuskista suurin. Teema tihentyy synnytyslaitoksen hirvittävässä yksinäisyydessä: sairaalasta tulee emotionaalinen vankila. Uutta on se, että myös miehet voidaan nähdä järjestelmän kastroimina uhreina, ensimmäistä maailman-
sotaa edeltäneen yläluokkaisen tekopyhyyden tuotteina. Juuri tämän maailman ja sen kieroutumien kuvauksessa Zetterling on parhaimmillaan, älykkäänä ja ilkikurisena satiirikkona.

Peter Cowien (Swedish Cinema, 1966) ja muiden lähteiden mukaan