Synnyin, mutta... (1932)

Umarete wa mita keredo/I Was Born, But...
Ohjaaja: 
Yasujiro Ozu
Henkilöt: 
Tatsuo Saitô, Hideo Sugawara, Tomio Aoki
Maa: 
Japani
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
S
Kesto: 
100 min
Teemat: 
YASUJIRO OZU
Synnyin, mutta… (Umarete wa mita keredo, 1932) on monelle Ozun ensimmäinen mestariteos, Jonathan Rosenbaumille suurin kaikista. Humoristinen draama lähiöön muuttavasta perheestä kertoo pikku veljeksistä, jotka nousevat kapinaan huomatessaan isän mielistelevän pomoaan.

Yasujiro Ozun 30-luvun tuotantoa on pidetty »täydellisen realismin" voittona. Tuona aikakautena, jolloin proletaarikirjallisuus kukoisti ja Mizoguchi ja muut ryhtyivät tekemaän vasemmistolaisia »tendenssielokuvia» luokkarakenteen vääryyksistä, Ozun kaikki aiheet sijoittuivat alemman keskiluokan tavallisten ihmisten piiriin. Tämä shomin-geki -lajityyppi , "tavallisten ihmisten" draama oli ihanteellinen muoto Ozulle, joka kieltäytyi helpoista ratkaisuista eikä antanut niitä yleisöllekään.

Ozun mykänkauden ensimmäinen arvostelu- ja yleisömenestys Synnyin mutta ... on havaintoesimerkki hänen keskeisestä aiheestaan. Eteenpäinpyrkivä toimistovirkailija muuttaa perheineen esikaupunkiin vain ollakseen lähempänä johtajansa asuntoa. Hänen kahden poikansa on sopeuduttava uuteen kouluun ja uusiin leikkitovereihin. Pojat selvittävät nämä rituaalit, mutta he eivät ymmärrä, miksi heidän on oltava kilttejä johtajan pojalle. Johtajan kotona esitetyssä amatöörielokuvassa he näkevät isänsä temppuilevan ja alentavan itsensä miellyttääkseen pomoaan. Koska he itse pärjäävät johtajan pojalle, he eivät ymmärrä isänsä nöyristelyä, ja protestiksi ryhtyvät nälkälakkoon. Vaikka heidän isänsä rankaisee heitä, hän myös ymmärtää, että kyseessä on ongelma jonka kanssa poikien on elettävä läpi elämänsä, ja ihmettelee, onko heidän tosiaan elettävä samanlaista elämää kuin hänen. Nälkä opettaa pojatkin ymmärtämään, että aikuisten maailmassa on omat sääntönsä ja luokkarajansa. Luultavasti he tulevat elämään isänsä lailla, Ozu vihjaa.

Synnyin, mutta. . . oli Ozun ensimmäinen mestariteos ja "Kinema Jumpon" vuotuisen äänestyksen voittaja. Ozu itse luonnehti työtään: "Ryhdyin tekemään elokuvaa lapsista ja päädyin elokuvaan aikuisista. Alun perin kaavailin siitä varsin valoisaa pientä tarinaa, mutta se muuttui työvaiheen aikana ja siitä tuli hyvin synkkä. Yhtiölle se oli yllätys ja siellä oltiin niin epävarmoja että ensi-iltaa lykättiin kahdella kuukaudella." Tässä elokuvassa ovat läsnä jo miltei täydellisessä muodossa Ozun tyylin erilaiset elementit, hänen persoonallinen tapansa katsoa maailmaa. Polttopisteessä ovat japanilaisen yhteiskunnan ankarat muotosäännöt ja perheyksikkö, jonka jäsenet kiinnostavat Ozua enemmän kuin yksikkö sinänsä. Se on myös elokuva lapsista, jotka kaikessa viattomuudessaan heijastavat aikuisten yhteiskunnan valheellisuutta.

Ozu menee vielä pitemmälle ja antaa ymmärtää, että sellainen viattomuus ei voi kestää. Koomisesta sävytyksestään huolimatta Synnyin mutta.. on vakava elokuva; perheen kaksi poikaa eivät enää koskaan tule koskaan olemaan samoja kuin ennen. Vuonna 1932 Ozu ei vielä ollut kypsynyt oivallukseen, että tavallaan viattomuuskin voidaan säilyttää, kuten tapahtui myöhemmin hänen kuvatessaan yksinkertaisia, sydämellisiä vanhuksiaan, jotka tässä kylmässä maailmassa ovat säilyttäneet eräänlaisen puhtauden, vaikka kuinka kalliilla hinnalla.

— Audie Bockin (Japanese Film Directors, 1978), Donald Richien (Ozu, His Life and Films, 1974) ja muiden lähteiden mukaan