Café au lait (1993)

Métisse
Ohjaaja: 
Mathieu Kassovitz
Henkilöt: 
Julie Mauduech, Hubert Koundé, Mathieu Kassovitz, Vincent Cassel
Maa: 
Ranska/Belgia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
95 min
Teemat: 
RANSKALAINEN KESÄ
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Näyttelijä-ohjaaja Mathieu Kassovitzin esikoiselokuva Café au lait (Métisse, 1993) sijoittuu 90-luvun toiveikkaaseen monikulttuuriseen Pariisiin. Karibialaissyntyisellä tytöllä on poikaystävinään varakas yönmusta diplomaattiperheen muslimivesa ja köyhä valkoinen juutalainen hiphoppari – eikä huoletonta aavistustakaan tulossa olevan vauvan isästä.

Mathieu Kassovitz (s. 1968) jätti koulunkäynnin kesken ja ryhtyi opiskelemaan elokuvaa käytännön kautta: hän työskenteli näyttelijänä, apulaisohjaajana ja PR-sekatyöläisenä. Kolmen huomiota herättäneen lyhytelokuvan ja kahden vuoden traumattisen työn tuloksena hän saattoi 25-vuotiaana tuoda julkisuuteen pitkän esikoiselokuvansa Métisse/Café au lait. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi hänen varsinainen läpimurtoteoksensa La Haine/Viha.

”Olen ylpeä, että onnistuin välttämään houkutuksen kasata liikaa aineistoa yhteen elokuvaan”, Kassovitz kertoi myöhemmin. ”Esikoiselokuvan ohjaajan klassinen virhe on tehdä siitä eräänlainen testamentti. Myönnän jättäneeni pois monia kiinnostavia teemoja. Mutta se jätti minulle intohimoisen halun tehdä lisää elokuvia tutkiakseni aiheita, jotka jouduin jättämään pois.”

Kassovitzin esikoiselokuvan alkuperäinen nimi tarkoittaa mestitsiä, suomalainen nimi maitokahvia. Molemmissa on kysymys samasta asiasta eli rotujen sekoituksesta ja naispäähenkilön ihonväristä. Miljöö on monikulttuurinen Pariisi, jossa eri rodut ja uskonnot elävät rinnakkain ja limittäin, välillä helpommin, välillä kuin veitsen terällä. Lola on karibialaissyntyinen hunajaihoinen kaunotar, jolla on kaksi rakastajaa: valkoihoinen juutalainen Felix (jota Kassovitz itse näyttelee) sekä musta islaminuskoinen Jamal. Kun miehet kohtaavat ensi kerran, inho on molemminpuolista. Tieto tyttöystävän toisesta rakastajasta on isku vyön alle, jota seuraa toinen: Lola ilmoittaa olevansa raskaana, muttei tiedä kumpi miehistä on isä. Mustasukkaisuus ja rasistiset ajatukset alkavat pyöriä kummankin miehen päässä, mutta Lola pysyy tyynenä – hänelle tärkeintä on lapsi.

Elokuvassa on monia vastakohtaisuuksia: köyhä juutalainen Felix ja rikas musta Jamal, Pariisin lähiöiden köyhyys ja kaupungin keskusta-asuntojen eleganssi, miehen ja naisen erilainen suhtautuminen elämään, uskontojen ja kulttuurien yhteentörmäys. Kassovitzin voimana on hänen erehtymätön kykynsä hyödyntää arkisia tilanteita ja katujen kielenkäyttöä. Usein hänen elokuviensa spontaaninen ilme jättää miltei dokumentaarisen vaikutelman. Café au lait on vitaalinen ja meluisa elokuva, jossa ohjaajan naseva erilaisten elämänpiirien kuvaus yhdistyy omaperäiseen huumoriin. Kepeän sanailun taustalla sykkii yhdentyvässä Euroopassa tikittävä siirtolaispommi, joka kasvattaa etnisiin vähemmistöihin kohdistuvia sosiaalisia paineita vähintäin vastaavassa mittakaavassa kuin uskonsodat tai köyhyysloukutkin.

Kassovitz ei kuitenkaan tee yhteiskunnallisista ja rodullisista ristiriidoista mitään sosiologista sievistelyä tai asetelmallista teatteria. Kassovitz ei koskaan unohda huumoria, ei edes käsitellessään hyvin vakavia aiheita. Felix ja Jamal ovat keskinäisissä yhteenotoissaan varsin koomisia hahmoja reagoidessaan yllättäviin tilanteisiin perin inhimillisesti. Felixin ja Jamalin kautta Kassovitz tarkasteleee tavallisen ihmisen rasismia. Kumpikaan ei varmasti mieltäisi itseään rasistiksi, mutta tietyissä tilanteissa syvälle juurtuneet ennakkoluulot väistämättä nousevat pintaan. ”On paljon helpompaa sanoa että ei ole rasisti kuin todistaa se”, Kassovitz on lausunut ikään kuin elokuvansa motoksi.

– Eri lähteiden mukaan ST 20.5.2003