Syötti (1995)

L' Appât/The Bait
Ohjaaja: 
Bertrand Tavernier
Henkilöt: 
Marie Gillain, Olivier Sitruk, Bruno Putzulu
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
116 min
Teemat: 
BERTRAND TAVERNIER
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Morgan Sportès'n romaanista
Bertrand Tavernierin Syötti (L'Appât, 1995) oli erilainen rikoselokuva, jossa ajankuva oli aitoa ja rikos vailla hohtoa. Päähenkilö on 18-vuotias myyjätär Nathalie (Marie Gillain), joka tekee lisätiliä eskorttina. Nathalien poikaystävä ja tämän kaveri saavat loistoidean ryöstösarjasta, jossa Nathalie toimisi houkutuslintuna.

Bertrand Tavernier viimeaikainen tuotanto on sisältänyt niin historiallisia spektaakkeleita kuin tämän päivän rikosaiheita. Syötin sisarteoksena sopii pitää elokuvaa L. 627 (1992), joka kuvasi dokumentinomaisesti huumepoliisin työtä ja jota ei ole esitetty Suomessa.

Syötti kääntää esiin toisen näkökulman. Kuvauksen kohteena olevat nuoret ovat rikollisina amatöörejä, mutta yhtä kaikki ryöstömurhaajia. Ajattelemattomuus, typeryys, lapsellisuus ja kadotettu omatunto ovat Tavernierin tähtäimessä. Elokuvan pohjana vaikutti tositapaus 1980-luvulta: kolme nuorta tuomittiin vankilaan kahden keski-ikäisen murhasta. Kolmikon tyttö oli toiminut houkutuslintuna ja päästänyt pojat miesten asuntoihin. Murhat olivat harvinaisen raakoja, saalis oli surkea, ja kahdella nuorista oli niin sanottu hyvä tausta. Kolmikko oli tehnyt ryöstömurhat todella amatöörimäisesti. Elokuvan Nathalie myy päivisin merkkivaatteita ja keräilee iltaisin ravintoloissa varakkaiden herrojen suosionosoituksia ja käyntikortteja. Poikaystävä Eric on varakkaan perheen työtön hulttiopoika ja kolmas pyörä Bruno on entinen koditon katulapsi.

Syötti on kylmä ja julma elokuva, koska näiltä nuorilta puuttuu tyystin omatunto. He eivät ole pahoja ihmisiä. He haluavat perustaa oman vaateliikeen Floridaan, tehdä töitä ja tulla rikkaiksi. Heillä on pienet setelinväriset unelmat ja veren tahrimat kädet. He eivät ole mitään romanttisia nuoria kapinallisia. Heidän vaatteensa ovat heidän aatteensa, ja heidän päänsä on täyttänyt amerikkalainen videoroska (niin Scarface kuin Total Recall ovat Syötissä roskan synonyymejä). Elokuvassa oikein erikseen todetaan, että ranskalaisia elokuvia nämä nuoret eivät halua katsoa. Amerikka ja Eurooppa on muutenkin asetettu vastakkain ja päähenkilöt jätetty pyristelemään niiden väliin. Historiaton Amerikka edustaa nuorille tulevaisuutta, kotimaa Ranska sitä mistä he haluavat päästä eroon.

Tavernier on ilmeisen huolestunut amerikkalaisen unelman otteesta ranskalaisnuorisoon, vaikka Syötin laajempana teemana voidaankin nähdä moraalisten rakenteiden yleinen romahdus nyky-yhteiskunnassa. Elokuva ei psykologisoi eikä vapauta nuoria vastuusta syyttelemällä yhteiskuntaa, mutta se kuvaa nuorten elämää niin että myös ympäristön sieluttomuus näkyy. Elokuva on myös vakava varoitus: kun tytär ilmestyy yöllä kotiin ja selittää äidille riidelleensä poikaystävänsä kanssa, hän on itse asiassa tullut suoraan murhapaikalta. Elokuvan tehokkainta kauhua on lausumaton kysymys: tiedätkö mitä lapsesi teki viime yönä? Dramaattisia tapahtumia ei korosteta kuvakulmin tai leikkauksin. Tavernier suosii yleiskuvaa, mistä syntyy kerronnan dokumentaarinen sävy, välillä tuskallisen tunteettomalta, välillä taas ihailtavan selkeältä tuntuva.

– Kati Sinisalon (HS/NYT 30/1996) ja Raimo Kinisjärven (Kaleva 22.9.1996) mukaan.