Hiidenpata (1985)

The Black Cauldron/Den magiska kitteln
Ohjaaja: 
Ted Berman ja Richard Rich
Henkilöt: 
John Huston, Grant Bardsley, Susan Sheridan
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
81 min
Teemat: 
LASTEN KANSSA LEFFAAN!
WALT DISNEY
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
fantasia-animaatio Lloyd Alexanderin Prydainin kronikka -kirjasarjasta
Hiidenpata (The Black Cauldron, 1985) on Disney-animaatioksi harvinaisen tummasävyinen. Keskiaikaiseen Prydain-nimiseen maahan sijoittuvassa fantasiatarinassa sikopaimen ja taikavoimilla varustettu possu etsivät myyttistä Hiidenpataa. Hiidenpata poikkeaa monista muista Disney-elokuvista sillä, ettei siinä ole lainkaan lauluja. Se oli myös ensimmäinen Disneyn animaatioelokuva, jossa osa animaatioista toteutettiin tietokoneella.

Hiidenpata oli Disney-studion 25. kokoillan animaatioelokuva. Se maksoi 25 miljoonaa dollaria ja oli tekeillä yli 10 vuotta, siitä lähtien kun studio osti Lloyd Alexanderin kirjasarjan The Chronicles of Prydain oikeudet vuonna 1971. Viisiosainen mytologinen fantasiatarina oli ilmestynyt 1960-luvun puolivälissä ja saavuttanut menestyksen sekä arvostelijoiden että lukijoiden parissa. Sarjan toinen kirja Hiidenpata sai Newbury-kunnianmaininnan 1966 ja viimeinen osa voitti Newbury-palkinnon 1969.

Sarjan sovittaminen elokuvaksi osoittautui hankalaksi: monet huomattavat kirjailijat ja animaattorit työstivät aihetta 1970-luvun mittaan, kunnes Disney-yhtiötä yli neljä vuosikymmentä palvellut Joe Hale nimitettiin tuottajaksi 1980. Halen ja Disneyn veteraaniohjaajien Ted Bermanin ja Richard Richin johdolla uudistunut animaatio-osasto käytti viisi vuotta kunnianhimoisen projektin varsinaiseen tuotantotyöhön. Panostus oli tavanomaisen tunnontarkka ja haastava: Hiidenpata oli sitten Prinsessa Ruususen (1959) ensimmäinen animaatioelokuva, joka kuvattiin 70 mm:n laajakangasformaatille, mikä lähes kaksinkertaisti animaation määrän, ja harvinaisuus myös siksi, että se äänitettiin monimutkaisella ympäristöstereomenetelmällä.

Disney-studion määrätietoinen pyrkimys uudistaa animaatioelokuvan ilmettä oli vastaus yhtiöstä Don Bluthin (NIMH, 1982) johdolla lähteneille huippuanimaattoreille ja Steven Spielbergin fantasioiden "viisasten kivelle", joka näytti keräävän nuorimman katsojapolven suosion varsin ylivoimaiseen tapaan. Niinpä Hiidenpata ei enää ole mikään herttainen eläinsatu perheen pienimmille, vaan sisältää sellaisia sadun ja jopa kauhun aineksia, joiden ääreen alle 10-vuotiaita ei ole katsottu hyväksi päästää. Tarinan ainekset ovat sekoitus Sormusten herraa, Spielberg-Lucasia, Legendaa, Päättymätöntä tarinaa ja Tummaa kristallia, kuvastonsa Hiidenpata näyttää paljolti ammentavan keskiaikaisten mytologioiden hämähäkinseittisistä kalmistoista.

Hetkittäin Hiidenpata puhkeaa tutun loisteliaaksi Disney-kuvitukseksi, jonka luomisessa on hyödynnetty myös uusia teknisiä sovellutuksia, videokameraa ja tietokoneanimaatiota. Kuvallinen loistokkuus ja tehokkuus uhkaavat välillä jyrätä tarinan alleen ja monien Disney-animaatioiden perusheikkous, ihmishahmojen paperinukkemainen ohuus ja kaavamaisuus, pääsee tässäkin näkyviin. Eläinhahmoissa on sitä vastoin särmikkyyttä ja vetoavuutta, ennen muuta sankarin apuriksi kehkeytyvässä merkillisessä ärhäkässä karvapallossa Purrissa, kuten myös Hornansarven adjutantissa Rääpässä, joka on melkein kuin Spielbergin E.T. kääntöpuolelta, painajaisunessa nähtynä häijyläisenä.

– Eri lähteiden mukaan ST