Sunnuntai maalla (1984)

Un dimanche à la campagne/En söndag på landet
Ohjaaja: 
Bertrand Tavernier
Henkilöt: 
Louis Ducreux, Michel Aumont, Sabine Azéma
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
94 min
Teemat: 
BERTRAND TAVERNIER
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Pierre Bostin romaanista
Bertrand Tavernier’n Sunnuntai maalla (Un dimanche à la campagne, 1984) perustuu Pierre Bostin akvarellinomaiseen pienoisromaaniin, joka sijoittuu vuoteen 1912. Vanha taidemaalari Ladmiral saa sunnuntaisin vieraakseen säntillisen poikansa perheineen. Elokuva on täyteläinen kuin kesäpäivä. Kipeät perhesuhteet, elämän suru ja yksinäisyys nousevat esiin vaivihkaa, kuin illan varjot. Louis Ducreux maalari-isänä ja Sabine Azéma (sittemmin Alain Resnais’n luottonäyttelijä) tyttärenä ovat häikäisevä pari.

Pierre Bostin pienoisromaanin pohjalta ja nimensä mukaisesti Bertrand Tavernierin elokuva kertoo yhdestä sunnuntaipäivästä maalla, Pariisin lähistöllä, jonne ikääntynyt taiteilija saa vieraaksi poikansa, miniänsä, lapsenlapsensa ja tyttärensä. Päivän kuluessa ei oikeastaan tapahdu mitään merkillistä: syödään, kävellään puutarhassa, pojat tekevät kolttosiaan, pikkutyttö jää puuhun, isä ja tytär käyvät joenvarren ulkoilmaravintolassa. Illalla vanhus on jälleen yksin oman itsensä ja työnsä edessä.

Ulkoisesta epädramaattisuudesta huolimatta asetelmaan on latautunut runsas kudos merkityksiä ja jännitteitä, jotka suodattuvat esiin pienin viittein, miltei ikään kuin kuvan ulkopuolelta, kuvien tai rivien välistä. Eletään vuotta 1912, erään aikakauden eli belle époquen idyllin loppua, aurinkoinen kesäsunnuntai antaa jo aavistaa syksyn merkkejä, päivä kaartaa kohti iltaa, muuan ihmiselämä lähestyy päätöstään. Näennäisessä tapahtumattomuudessa on siirtymävaiheen, murroksen, tilinteon pohjavirta; taiteilijan ja hänen lastensa kohtalot piirtyvät esiin kaikessa surkeudessaan, elämänjanossaan tai hiljaisessa surumielisyydessään.

Poroporvarilliseen ammattiin ja avioliittoon ajautunut poika on jäänyt vaille sitä rakkautta, jonka isä suo tyttärelleen: hän on uuden ajan itsenäinen ja neuroottinen nainen, joka vierailee harvoin ja elää ilmeisesti parhaillaan myrskyisää romanssia, mutta hänen tulonsa ja läsnäolonsa sähköistää vanhuksen ja koko ilmapiirin. Ikävä menneisyyteen, eletty tai elämättä jäänyt elämä, lähestyvän kuoleman väistämättömyys vaivaavat taiteilijaa. Hän on luonut uransa ja vaatimattoman maineensa maalaamalla koko ikänsä ateljeensa nurkkia ja talonsa puutarhaa. Kohuttujen impressionisti-aikalaistensa varjossa hän on tyytynyt perinteiseen akateemiseen tyyliin, omaan hiljaiseen ääneensä ja siihen minkä tarkasti tuntee; näin hän on säilyttänyt tietyn arvokkuuden ja omaperäisyyden, jonka hän olisi menettänyt, jos olisi ryhtynyt jäljittelemään nuoruutensa muotia.

Tässä taiteilijamuotokuvassa voi kenties nähdä Tavernierin luonnehtivan myös omaa osaansa uuden aallon tekijöiden varjostamassa ranskalaisessa elokuvassa. Sunnuntai maalla on eleginen ja myönteinen elokuva olematta nostalginen tai sentimentaalinen. Lopussa katsoja ei ole nähnyt vain päivää taiteilijan elämässä, vaan kokenut tämän elämän yhden päivän kautta: muistot, menetykset, kunnianhimon, yksinäisyyden, vanhuuden, perherakkauden monet ilmenemismuodot. Toteutuksessaan Tavernier juhlii etenkin tyypillisillä kamera-ajoillaan, jotka hyväilevät maisemaa ja jäsentävät näkymättömin langoin ihmisten välisiä ja ihmisen ja hänen ympäristönsä välisiä suhteita. Pääosaan Tavernier on löytänyt Louis Ducreux’n, 72-vuotiaan teatteriveteraanin, josta huokuvat ne ominaisuudet, joita ohjaaja sanoo etsineensä; kokemus, älykkyys, tunteikkuus ja kantapään kautta omaksuttu herkkyys elämälle.

– Sakari Toiviaisen (1984) ja muiden lähteiden mukaan