Suburbia – kadun kapinalliset (1983)

Suburbia
Ohjaaja: 
Penelope Spheeris
Henkilöt: 
Chris Pedersen, Bill Coyne, Jennifer Clay
Maa: 
USA
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
93 min
Teemat: 
PUNK 40 VUOTTA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Penelope Spheerisin rosoisessa esikoisfiktiossa Suburbia (1983) rikkinäisten kotien teinit muodostavat oman TR (Totally Rejected) -yhteisönsä. Lähiöpunkkarit valtaavat asumattomia taloja ja kiertävät punk-keikoilla. Joukossa tuleva Red Hot Chili Peppersin basisti Flea.

Ennen fiktioesikoistaan Penelope Spheeris oli ohjannut Los Angelesin punkpiirejä rouheasti dokumentoivan Decline of the Western Civilizationin (1980). Los Angelesin punk-klubeilla soittivat muun muassa Black Flag, The Circle Jerks ja The Germs. Seuraavaksi vuorossa oli samaan aihepiiriin sijoittuva fiktioelokuva Suburbia. Spheerisin terhakan esikoisfiktion tuotti tuolloin jo lähes kuusikymppinen halpis- ja independent-elokuvien veteraani Roger Corman. Suomeen elokuvan toi aina valpas Freddy Kamras tuolloisella levitysyhtiöllään Tikvafilmi.

Suburbia viittaa San Fernandon laaksossa Los Angelesin liepeillä olevaan autioituneeseen asuinalueeseen jonka paikalliset punkkarit ovat vallanneet oleskelualueekseen. Nuoret kutsuvat itseään torjutuiksi (The Rejected, T.R.). Suburbiassa Spheeris pyrki kuvaamaan nuoria ja punk-miljöötä mahdollisimman realistisesti ja näin ollen elokuvaan ei kaivattu ammattinäyttelijöitä. Spheeris haali rooleihin Los Angelesin punk-klubien vakiohahmoja mahdollisimman autenttisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Mattien rooli räätälöitiin Twisted Rootsin laulajalle Mattie Ehrigille. Punklaulaja Lee Wingsin kotibileissä Spheeris tapasi tulevan Red Hot Chili Peppersin basisti Flean ja hän päätyi osaksi Suburbian näyttelijäkaartia. Suburbia kuvattiin purkutuomion saaneella asuinalueella Los Angelesissa.

Spheeris imeytyi syvälle henkilöidensä elämään ja kuvaa henkilöitään totuudenmukaisesti, kaunistelematta. Elokuva on ehdottomasti nuorukaisten puolella, mutta se ei jätä huomioimatta heidän rasismiaan, seksismiä ja homofobiaansa.

Dennis Hopperin elokuvassa Tyttö nimeltä Cebe (Out of the Blue, 1980) näennäisesti ”vapautunut” 1960-luvun sukupolvi näyttää pilanneen ja pettäneen täysin jälkikasvunsa ja sama tuntuu tapahtuneen myös Suburbian 1970–80-lukujen vaihteen nuorille. Useimmilla ei ole kotia mihin palata. Vanhemmilla ei ole töitä ja osa heistä on narkomaaneja joita piinaavat Vietnamin sodan muistot ja vammat. Keskeisin kurjuuden lietsoja on kuitenkin taloudellinen ahdinko. Elämä näyttäytyy sukupolvelta toiselle siirtyvänä kurjuuden kierteenä. Tämän huomioon ottaen Totally Rejected -elämä vallatuissa taloissa ei ole niin vastuutonta ja anarkistista kuin se ulkopuolisista saattaa näyttää. Talot ovat toveruuden ja keskinäisen avunannon keitaita muutoin ankeassa maailmassa.

– Julian Petley, Monthely Film Bulletin, Feb. 1985 pohjalta Pasi Nyyssönen 19.10.2016